4.7 Ei mikään slummi

---

---

Sanni puki nopeasti vaatteet päälle käveli reippain askelin keittiöön. Hän vilkuili hetken jääkaappia, mutta päätti kuitenkin hiljentää kurnivan vatsansa isolla lasillisella vettä.

Hetken päästä Kiira tassutteli omasta huoneestaan, iloisena ja pirteänä kuten aina.

Kiira: "Huomenta, kämppis! Sähän olet aikaisin hereillä!"

"Huomenta.." Sanni yritti peittää irvistyksensä ja pakotti itsensä hymyilemään. Kyse ei ollut niinkään siitä että hän olisi herännyt normaalia aikaisemmin, vaan enemmänkin siitä että hän ei ollut juurikaan nukkunut.

K: "Mitäs sä tänään meinasit?" Sanni: "Mulla on matikan koe yhdeltä. Ja sit treenit."

K: "Otaksä jotain aamupalaa?" S: "Ei kiitti, mä tota.. söin jo.."

K: "Onks Antsu tulossa viikonloppuna käymään?" S: "Eeei kai.. kuinka niin?"

K: "Aattelin vaan, ku sitä ei oo pitkään aikaan näkyny. Eiks teillä oo vuosipäiväkin kohta tulossa?" S: "Joo, kai.."

K: "Onks teillä oikeesti kaikki hyvin? Kai sä kertoisit jos jotain ikävää tapahtuis?"

S: "Joo joo.. tai siis.."

S: "Kaikki on oikeesti ihan hyvin. Ei sun tarvi murehtia."

K: "Ooksä varma?"

S: "Todellakin. Hei, sä oot mun paras ystävä! Tottakai mä kertoisin heti jos ois jotain kerrottavaa." K: "No okei sitten.. jos sä niin sanot.."

S: "Mä meen nyt. Moikka ja nähdään illalla!"

"Moikka.." Kiira sanoi vaimeasti.

"Äläkä murehdi enää! Kaikki on oikeesti hyvin," Sanni huikkasi vielä oven välistä ennen kuin loksautti sen kiinni.

K: "Näinköhän..?"

Kiira halusi uskoa ystäväänsä, mutta jokin ikävä tunne hänen sisuskaluissaan sanoi, että kaikki ei Sannin vakuutteluista huolimatta ollut hyvin.

---

Olivia: "Noniin, täällä sitä ollaan, Kevätlammen keskustassa. Kyllä tämä on sitten muuttunut paljon siitä, kun minä olin nuori!" Viljami: "Totisesti! Tämäkin alue oli täynnä vain vanhoja ränsistyneitä puutaloja."

V: "Nyt täällä on kerrostaloja, hienoja kahviloita ja satama rikkaiden ökyveneille. Pah! En olisi kyllä uskonut, että tänne tarvitaan sellaisia." O: "Minä taas en voi uskoa, että viimeinenkin lapsistamme lentää kohta pesästä! Mihin nämä vuodet oikein kuluivat?"

Olivia katseli esikoistaan liikuttuneena ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan.

Janni: "Voi äiti, älä nyt itkemään ala! En mä ole mihinkään toiselle puolelle planeettaa muuttamassa."

J: "Ja Simsingistä pääsee kuitenkin aika nopeasti tänne, jos ikävä tulee."

Nate: "Ja minä lupaan pitää Jannista hyvän huolen. Työharjoittelu perheemme yrityksessä antaa hänelle kallisarvoista kokemusta tulevaisuutta ja työmarkkinoita ajatellen."

Olivia hymyili isälleen ja pyyhkäisi toisenkin kyyneleen poskeltaan. Janni halasi kumpaakin vanhempaansa ja pyysi heitä toistamiseen olemaan huolehtimatta turhia.

Jannin ja Naten lähdettyä kohti lentokenttää Olivia ja Viljami menivät hetkeksi kahvilan terassille istuskelemaan. Heillä oli keskustaan muutakin asiaa kuin kaksikon saattaminen matkalle, he olivat nimittäin menossa katsomaan kuopustaan Enniä asuntolaan, johon tämä oli muuttanut vuoden alussa.

O: "Mitenköhän Ennillä on mahtanut sujua elämä täällä? Kun ongelmia on ollut niin paljon. Kyllähän minä ymmärrän, että tämä on kaikkien kannalta paras ratkaisu, mutta.."

O: "Kyllä minua silti hirvitti lähettää nuori tyttö tänne isoon kaupunkiin, asumaan ihan yksin!"

V: "Rakas, rauhoitu nyt. Kuten itsekin sanoit, tämä on kaikkien parhaaksi. Ennillä on varmasti mennyt ihan hyvin!"

V: "Täällä on kuitenkin lääkärit ja psykiatrinen osasto lähempänä. Ja kun tyttö on tuetun asumisen ja muutenkin paremman avun piirissä, häntä pidetään silmällä tarkemmin ja apua saa nopeammin."

V: "Kyllähän psykiatrian polilta olisi ilmoitettu, jos jotain erityistä olisi tapahtunut."

O: "Olet oikeassa. Ehkä minä nyt vain murehdin taas turhia!"

---

Ruokatunnilla Sanni skippasi lounaan ja tapasi juoksuvalmentajansa Jarin.

Jartsa: "Miten hitossa sun tulokset on laskeneet näin paljon? Sun sijoitus tän vuoden kisoissa oli sun kaikkien aikojen huonoin!"

S: "Mä tiedän sen! Mä oon tein aivan helvetisti töitä niiden eteen, mä en ymmärrä!"

J: "Sun koko tulevaisuus riippui näistä kisoista! Jos sä et saa urheilustipendiä, sun koko ura on sitten siinä. Sun pisteet ei mitenkään riitä yliopistoon, joten hyvästi kansainväliset edustuskisat."

S: "Mä tiedän! Mä en vaan.. mä en tiedä mitä mä enää voin tehdä.."

J: "Noh, ehkä hätä ei ole tämän näköinen.. Mä saatan tietää keinon, millä sä voit saada stipendin ja päästä opiskelemaan."

S: "Mitä sä tarkotat?"

---

V: "Täällähän on ihan.. normaalin näköistä." O: "No tottakai on! Ei meidän tyttö missään slummissa asu." V: "No tiedät kyllä mitä tarkoitin."

O: "Noh, mitenkäs sinulla on lähtenyt jutut täällä sujumaan?"

Enni: "Ihan ok. Mulla on psykan polilla tapaamiset kerran viikossa ja muun aikaa oon oikeastaan vaan täällä tai koulussa." V: "No mikäs täällä on ollessa, sinullahan on oikein näppärä kämppä tässä!"

E: "Nojoo! Ja mä saan asua tässä ihan yksin ainaki tän syksyn."

O: "Tämä taitaa olla ihan uusi talo, kun kaikki on niin viimeisen päälle hienoa." E: "No ei oikeastaan, mutta tämä on vasta rempattu."

O: "Ja ilmeisesti sen uuden lääkkeen kanssa menee edelleen ihan hyvin..?"

E: "Nojoo, se on kyllä sopinut tosi hyvin. Ei oo samanlaista väsymystä ku edellisten kanssa."

E: "Harhat on pysyneet poissa ja mä nukunkin nykyään ihan ihmisten aikaan. Voitteko kuvitella?"

O: "Onpa ihana kuulla! Nyt minäkin voin lakata murehtimasta koko ajan, että miten se minun pieni tyttöni pärjää täällä suuressa maailmassa."

V: "Sitähän minä olen yrittänyt äidillesi sanoa, että kyllä se tyttö pärjää!"

E: "Tottakai pärjään. Teidän ei tarvitse huolehtia yhtään!"

V: "Heippa sitten ja soitellaan!" E: "Moikka!"

Luca: "No, miten meni?"

E: "Tosi hyvin! Ne ei enää epäile mitään."

E: "Nyt me saadaan olla rauhassa eikä kukaan enää häiritse meitä!"

L: "Onneksi sä lopetit sen kamalan lääkkeen. Nyt mikään ei voi enää pitää meitä erossa."

---

Noniin, saatiin lopulta tämäkin tarina jatkumaan reilun vuoden tauon jälkeen. :D Seuraavat jaksot on suunnitteilla ja työn alla, mutta en vielä yhtään uskalla luvata niiden aikataulua. Varsinkin kun yllättäen tässäkin blogissa loppui tallennustila kesken ja mun pitää julkaista seuraavat sitten jossain muualla. XD Tämä sivusto säilyy kuitenkin tämän tarinan pääsivuna, eli kaikkien sukupolvien jaksot löytyy täältä listattuna jatkossakin.

Ilmoittelen tuttuun tapaan taas facebookissa kun asiat etenee. :)

4.6 KäTy

---

Oli perjantai-ilta ja Aavikoiden talo oli täynnä teinejä.

Seinien läpi raikaava musiikki olisi ehkä häirinnyt naapureita, jos sellaisia olisi asunut riittävän lähellä.

Kiira: "Siis miten sun porukat suostu et sä saat pitää bileet??"

Sanni: "No kato ku ne ei tiedä."

S: "Pappa ja Silja-mummo lähetti ne Simkoon jonneki lomaresortille. Sit ne itte otti systerit messiin ja karkas Simsinkiin. Onneks mun ei tarvinnu lähtee, ku sanoin et mulla on kisat tulossa, enkä voi olla pois treeneistä."

K: "Oikeesti? Siistii!"

K: "Onko sulla muuten kaikki ok?"

S: "Kuinniin?"

K: "Emmätiedä.. Sä jotenki ahdistuit tänään ku Jartsa tuli hallille. Ja vaikutit koko treenien ajan jotenki poissaolevalta."

S: "Ääh, ei se ollut mitään. Kaikki on ok! Mennääks tanssimaan?"

S: "Tästä lähtee. Vapaudelle ja vuosikymmenen eeppisimmille bileille!"

S: "Löyty tuolta kaapin perältä vielä yks pullo!"

Illan edetessä ja juomien vaeltuessa ilo oli ylimmillään.

Ainakin enimmäkseen.

Ainoat joilla ei ollut niin hauskaa, olivat nämä kaksi herraa.

Antsu: "Tsiigaa nyt, ne on vaan toistensa kimpussa koko ajan."

Maza: "Eiks toi oo sun mielestä ees pikkasen kuumaa?"

A: "No ehkä, mut.."

A: "Ois silti ihan siistiä saada omalta muijaltaan.."

A: "..EDES VÄHÄN HUOMIOO JOSKUS!"

A: "Mut se käy näköjään enemmän kuumana teikäläisen muijaan."

M: "Jos toi niiden touhu häiritsee sua noin paljon, niin mikset sä mee sanomaan siitä Sannille?"

A: "Emmätiedä oisko siitä mitään hyötyä. Se on muutenki ollu tosi outo jo pitkään. Siirtyy kauemmas aina, ku mä yritän mennä lähelle. Ehkä se on lesbo tai jotain, emmätiedä. Mä haluun vaan nyt aika vitun nopeesti aika vitun.. vittuun täältä."

M: "Haluisitsä lähtee kaljalle tai jotain? Tähän aikaan vois vielä saada taksin suht nopeesti, keskustassa on varmasti vielä monta mestaa auki."

A: "Kiitti, mut.. mä taidan vaan hipsiä himaan nukkumaan.."

M: "Oolrait. Mut jos muutat mieles tai kaipaat seuraa, niin laita koodii."

S: "Antsu..?"

S: "Antsu! Venaa!"

S: "Joko sä lähdet?"

A: "Ihanku sua kiinnostais."

S: "Ja mitä toi sit tarkotti?!"

A: "Sano ihan suoraan ja rehellisesti.. oletko sä lesbo?

S: "Mitäh?? En todellakaan! Mistä sä oot tollaista saanu päähäs?!"

A: "No vaikka siitä, että ei ole näyttänyt meikäläisen seura juuri kelpaavan viime aikoina."

A: "Kun sä laitoit viestiä, että teillä on kämppä tyhjänä tän viikonlopun, niin mulla oli vähän muut asiat mielessä, ku se että mä katon sivusta kun sä lesboilet sun bestiksen kanssa koko illan."

S: "Me vaan pidettiin hauskaa. En mä tajunnut, että se olis sulle niin iso asia. Antsu, mä vakuutan sulle, että siinä ei ollu mitään muuta."

S: "Sä olet se jonka kanssa mä haluan olla ja ainoa ketä mä rakastan."

S: "Loppuillan mä olen vain sun. Sä saat mun jakamattoman huomion."

A: "Kuulostaa hyvältä. Voitaisko me olla jossain ihan kahdestaan?"

S: "Me mennään hetkeks tonne. Mun pitää.. näyttää Antsulle yks.. juttu."

A: "Näiksä Mazan ja Kiiran ilmeet?"

S: "Joo! Ei oo varmaan vaikea arvata mitä me tultiin tänne tekemään."

A: "Tarkotatsä et sä olisit ehkä valmis.. menemään pidemmälle..?"

S: "Joo, niin mä taidan olla."

A: "Mä rakastan sua."

S: "Niin mäkin sua.."

---

Aamulla Antsu raotti silmiään ja näki Sannin istumassa sängyn laidalla.

A: "Huomenta kulta!"

Kun hän sai silmänsä kunnolla auki, hän pomppasi järkyttyneenä istumaan. Nyt hän vasta näki, miten paljon Sanni oli laihtunut viime kuukausina. Hänhän pystyi laskemaan tytön kylkiluut! Huomattuaan Antsun reaktion Sanni hyppäsi ärtyneenä pystyyn, nappasi vaatehuoneesta lähimmän kylpytakin ja veti sen tiukasti ympärilleen. "Mitä sä siinä tuijotat?!" hän tiuskaisi.

A: "Mä vaan.. tai siis sä oot laihtunut tosi paljon. Pitäiskö mun olla huolissani?"

S: "Mulla on vaan ollut koulustressiä.. ja tiukka treeniaikataulu. Välillä vaan syöminen unohtuu. Ei mitään vakavampaa."

A: "No hyvä sitten. Mä vain säikähdin."

S: "Oot ihana, mut ei oikeasti tarvi olla huolissaan."

S: "Voi perse! Voi perseen perse!"

A: "No mitä?"

S: "Silja-mummo laitto viestiä, että ne on muutaman tunnin päästä täällä. Niitten piti tulla vasta huomenna!"

Paniikki veti rallia hänen kehossaan ja hän yritti epätoivoisesti miettiä edes jonkinlaista toimintasuunnitelmaa. Heidän pitäisi siivota nopeasti alakerta, piilottaa tyhjät pullot.. niin ja tietysti herättää kaikki alakertaan mahdollisesti sammuneet simit ja...!

A: "Mä autan sua laittamaan paikat kuntoon. Sen jälkeen sä varmaan haluat, että mä katoan vähin äänin takaovesta?"

S: "Njoo.. tai.."

S: "Tai no, sähän oot mun poikaystävä, mitä sitä turhia peittelemään. Joten, miten olis. Haluatko sä tavata mun isovanhemmat?"

---

Noniin, tämäkin tarina ehti etenemään vähän vielä tämän vuoden puolella. Sarja jäänee nyt joulutauolle, joten ilmoittelen sitten taas tammikuussa jatkosta. :)

Eli pidemmittä puheitta kivaa joulua ja vielä kivempaa uuttavuotta, mikäli en innostu enää tässä parin viikon aikana julkaisemaan uutta. :D

PS. Ei se kuvanlaatuongelma johtunutkaan peli-ikkunan siirtämisestä näyttöjen välillä, vaan siitä, että vaikka Google photos tallensi kuvat ihan alkuperäisessä koossa, niin se jostain syystä antoi ladata ne sieltä vain pienempinä. Ei mitään hajua taas miksi, mikä järki, jne. Mutta ilmeisesti Google on tässä hiljattain ilmoittanut, että kuvakoon optimointi kannattaa jättää pois, nyt kun se ei enää tarkoita että tallennustilaa olisi rajattomasti. Eli ongelma ratkesi sillä ja valtakunnassa taas hetken aikaa kaikki hyvin. XD

4.5 Isovanhemmat to the rescue!

---

Oli torstai-ilta ja Viljami raahautui töistä kotiin. Hänellä oli takanaan stressaava viikko ja vielä yksi päivä pitäisi kestää ennen viikonloppua.

Vaikka ei hän ollut varma helpottaisiko hänen stressinsä silloinkaan. Ongelmat tyttöjen kanssa nimittäin jatkuivat edelleen.

Hän seisoi ovella hetken, veti syvään henkeä ja astui sitten sisään. Samantien hän huomasi, että hän ei saisi sitä hiljaista ja stessitöntä koti-iltaa, jota oli odottanut.

Olivialla oli nimittäin vieraita.

Olivia: "Siis todellakin haluan nähdä kuvia! Simko kuulostaa ihan mahtavalta!"

Nate: "Kyllä, sitä se oli! Aivan uskomaton paikka! Odotas niin kaivan puhelimeni.."

"Koko matkan ajan oli aivan mahtavat säät ja meidän hotelli oli ihan lähellä rantaa. Siellä oli valkoista santaa kilometrikaupalla!"

"Me käytiin joka päivä uimassa ja muutaman kerran vuokrattiin vesiskootterit."

"Ajattelin lähettää osan näistä kuvista tulostettavaksi ja kehystettäväksi."

"Tästäkin kuvasta olisi tullut aika hieno postikortti, vai mitä sanot?"

O: "Ihan varmasti! Miksi ette teetättäneet sellaista?"

Silja: "Kyllähän siitä puhuttiin, mutta isäsi jätti sen sitten ilmeisesti kuitenkin toteuttamatta."

N: "Minäkö? Sinunhan se tilaus piti tehdä?"

O: "Sinä olet isä tullut vanhuuttasi hajamieliseksi."

N: "Mielestäni sinä ihan selvästi sanoit tilaavasi ne."

S: "Minä en tiedä mitä sanoa. En muista sanoneeni sellaista."

Viljami: "Olivia. Tuutko juttelemaan hetkeksi."

O: "Joo mä tuun ihan kohta."

V: "Ei kun nyt."

N: "Voi ei. Viljami kuulostaa kiukkuiselta. Toivottavasti me emme häiritse?"

O: "Ette ollenkaan. Ihan pieni hetki, niin selvitän mistä on kyse."

S: "Muistan kyllä varmistaneeni sinulta, että tilaatko sinä ne, ja sinä sanoit kyllä."

N: "Onko näin?"

O: "VIlle? Mikä on?"

V: "Mitä tämä on? Mä tuun kotiin, väsyneenä, pitkän työpäivän jälkeen, ja meillä on vieraita, joista mä en tiennyt mitään. Voitko selittää?"

O: "Selittää mitä? Mä kutsuin mun isän kylään. Mitä selitettävää siinä on?"

V: "Sä tiedät, että mä en jaksa vieraita töiden jälkeen, ihan sama kuka on kyseessä. Sä tiedät sen varsin hyvin!"

V: "Miks sä teet näin? Miksi sä edelleen teet jatkuvasti asioita mun selän takana?"

V: "Miksi mun pitäis olla velvollinen kertomaan sulle etukäteen kaikesta mitä teen? Vai olisko mun pitänyt oikein kysyä lupa kutsua oma isäni kylään?"

V: "Argh! Sä et vaan tajua!!"

V: "Olivia, mä en.. mä en tiedä pystynkö mä tähän enää.."

O: "M-mitä sä tarkotat??"

V: "Sitä, että mä en jaksa enää tätä jatkuvaa vääntämistä!"

V: "Mä tarkotan, et.. ehkä ois vaan helpompi erota.."

S: "Kuulkaas te kaksi.."

S: "Mitä jos pitäisitte pienen hengähdystauon ja tulisitte juttelemaan sisälle?"

S: "Te tiedätte, että minä en halua sekaantua asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Mutta Olivia on minulle kuin oma tytär, joten katson oikeudekseni puuttua nyt."

S: "Tiedän, että teillä on mennyt huonommin jo pidemmän aikaa, ja tiedän että luovuttaminen voi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta te ette saa antaa liittonne ja rakkautenne hukkua elämän myrskyihin."

S: "Teidän pitää varata kahdenkeskistä aikaa ja panostaa suhteeseenne!"

O: "Miten? Kummallakin on työt, toisesta autosta kosahti juuri akku ja Enni pitäisi viedä lääkärille ensi viikolla.. Niin ja Sannillakin on se kisamatka ja.."

S: "Olivia, rauhoitu ja kuuntele. Minulla on ehdotus."

S: "Miltä kuulostaisi... kaksi viikkoa lomaresortilla Simkon auringossa?"

O: "Oi se kuulostaisi ihan täydelliseltä!"

V: "Meillä onkin sellaiseen aikaa - ja rahaa varsinkin. Odottakaas, kun repäisen tukun kumpaakin takataskustani."

S: "Älkääs nyt! Me nimittäin Naten kanssa ostettiin Simkosta lomaosake."

O: "Mitäh? Oikeasti?"

S: "Kyllä! Ja te lähdette sinne huomenna. Lennot lähtee heti aamulla. Teidän työpaikoille on jo ilmoitettu ja tuuraajat hommattu kahdeksi viikoksi."

S: "Kaipa me vanhukset voimme sillä aikaa hoitaa isovanhempien velvollisuuksia, pidetään pirtti pystyssä ja lapset hengissä."

O: "Vau! Se ois tosi ihanaa!"

O: "Vai mitä sanot?"

V: "No kai se vois olla.."

O: "Kiitos oikeasti tosi paljon! Me ollaan teille ikuisesti kiitollisia!"

S: "Eipä kestä. Pääasia, että te pääsette rentoutumaan!"

---

Varhain seuraavana aamuna Nate lähti saattamaan pariskuntaa matkalle, Siljan jäädessä huolehtimaan tytöt kouluun.

N: "Noniin, eiköhän aleta lähtemään, niin ette myöhästy koneesta."

O: "En malta odottaa!"

N: "Moikka sitten, rakas! Nähdään parin tunnin päästä!"

S: "Moikka ja nähdään!"

Ensimmäinen kouluun lähtijä oli Janni.

S: "Moneltakos sinulla loppuu koulu tänään?"

Janni: "No ensinnäkin mulla ei ole "koulua", vaan mä opiskelen yliopistossa. Ja toisekseen me tehdään tänään seminaarityötä, joten voi mennä myöhään."

S: "No mutta kivaa koulupäivää ja nähdään illalla!"

J: *huokaus* "Kiitti. Kivaa päivää sullekin ja tsemppiä siskojen repimiseen sängystä ylös."

Tsemppiä Silja todellakin tarvitsi, sillä yritettyään saada Sannin hereille hän sai vastaukseksi vain kiukkuista murinaa, kun tämä yritti repiä peittoa ylemmäs kadotakseen kokonaan sen alle.

Silja päätti antaa tytölle aikaa heräillä rauhassa ja meni edeltä tekemään tälle aamupalaa.

Kohta Sanni kömpikin silmät ristissä alakertaan ja istui saarekkeen ääreen. Silja istahti hetkeksi nenäänsä nyrpistelevän ja ruokaansa epämääräisesti sörkkivän tytön viereen.

Silja: "No mitenkäs sinulla on mennyt koulussa?"

Sanni: "En tiiä.. hyvin kai.."

Silja: "Entäs miten sinulla menee sen poikaystäväsi kanssa?"

Sanni: "Antsun? Tosi jees, oliko muuta?"

Silja: "Vai että Antsu. Onkos hänen oikea nimensä Antti?"

Sanni: "No voi ny vittu, ei ole ku Aleksi Autio, en tiedä miks sitä sanotaan Antsuks. Mikä saatanan ristikuulustelu tää on??"

Silja: "Ai kamala sinun kielenkäyttöäsi, nuori nainen! Mitä sinun äitisi on mieltä tuollaisesta?"

Sanni: "No mitäpä luulet? Vituttaahan se sitä ku pientä oravaa."

Silja oli hetken hiljaa ja repesi sitten Sannin suureksi hämmästykseksi hersyvään nauruun.

Silja: "Voin hyvin kuvitella! Tietäisitpä miten paljon äitisi on tässä vuosien aikana antanut tiukkaa palautetta Nate-papalle hänen kiroilustaan."

Sanni: "No ei ole vittu naurun asia, että simin sananvapautta rajoitetaan!"

Sanni yritti pitää kiinni ärtymyksestään, mutta hän ei voinut mitään sille, että häntäkin alkoi hymyilyttää.

Silja: "Yritä jaksaa äitiäsi, hän haluaa vain teidän parastanne. Mutta jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle, niin meille saa aina tulla käymään."

Sanni: "Kiitti, Silja-mummo!"

Silja: "No mutta tsemppiä sinulle koulupäivään! Minä lähden herättelemään Enniä."

Sanni: "HAH! Onnea vain yritykseen."

Silja: "Kuinka niin?"

Sanni: "No sillä on taas joku uus lääke kokeilussa ja tää on vielä paskempi ku ne edelliset. Se vaan nukkuu koko ajan, käy ehkä muutaman tunnin hereillä ja menee sit takas nukkumaan. Kiva että harhat on poissa, mutta mitä hyötyä siitä on, jos vaan nukkuu kaiket päivät?"

Silja toivoi Sannin liiottelevan, mutta valitettavasti niin ei tainnut olla. Yritettyään kaikin keinoin herätellä Enniä hän kantoi tämän alakertaan kirkkaiden valojen alle ja avasi television.

S: *huokaus* "Eihän sinua tyttö parka voi kouluun viedä tuossa kunnossa.."

Tyttö ei näyttänyt pienintäkään merkkiä heräämisestä. Tämä ei voinut olla enää normaalia.

S: "Tämä ei voi jatkua näin!"

Hän ei tiennyt vielä miten, mutta hän ratkoisi tämän perheen ongelmat seuraavan kahden viikon aikana, tavalla tai toisella!

---

Lopultakin saatiin jatkoa tälle tarinalle, joka on ollut jo aika monta kuukautta tauolla. :D Ilmoittelen taas Facen puolilla uusien jaksojen etenemisestä. :)

PS. Pahoittelut normaalia heikommasta laadusta monissa tämän jakson kuvissa. Ilmeisesti kun peli-ikkunan käyttää isommassa näytössä ja tuo sen takaisin pienempään, tapahtuu noin. Ei mitään hajua miksi, mutta tiedänpähän jatkossa olla venkslaamatta. XD