Sanni puki nopeasti vaatteet päälle käveli reippain askelin keittiöön. Hän vilkuili hetken jääkaappia, mutta päätti kuitenkin hiljentää kurnivan vatsansa isolla lasillisella vettä.
Hetken päästä Kiira tassutteli omasta huoneestaan, iloisena ja pirteänä kuten aina.
Kiira: "Huomenta, kämppis! Sähän olet aikaisin hereillä!"
"Huomenta.." Sanni yritti peittää irvistyksensä ja pakotti itsensä hymyilemään. Kyse ei ollut niinkään siitä että hän olisi herännyt normaalia aikaisemmin, vaan enemmänkin siitä että hän ei ollut juurikaan nukkunut.
K: "Mitäs sä tänään meinasit?" Sanni: "Mulla on matikan koe yhdeltä. Ja sit treenit."
K: "Otaksä jotain aamupalaa?" S: "Ei kiitti, mä tota.. söin jo.."
K: "Onks Antsu tulossa viikonloppuna käymään?" S: "Eeei kai.. kuinka niin?"
K: "Aattelin vaan, ku sitä ei oo pitkään aikaan näkyny. Eiks teillä oo vuosipäiväkin kohta tulossa?" S: "Joo, kai.."
K: "Onks teillä oikeesti kaikki hyvin? Kai sä kertoisit jos jotain ikävää tapahtuis?"
S: "Joo joo.. tai siis.."
S: "Kaikki on oikeesti ihan hyvin. Ei sun tarvi murehtia."
K: "Ooksä varma?"
S: "Todellakin. Hei, sä oot mun paras ystävä! Tottakai mä kertoisin heti jos ois jotain kerrottavaa." K: "No okei sitten.. jos sä niin sanot.."
S: "Mä meen nyt. Moikka ja nähdään illalla!"
"Moikka.." Kiira sanoi vaimeasti.
"Äläkä murehdi enää! Kaikki on oikeesti hyvin," Sanni huikkasi vielä oven välistä ennen kuin loksautti sen kiinni.
K: "Näinköhän..?"
Kiira halusi uskoa ystäväänsä, mutta jokin ikävä tunne hänen sisuskaluissaan sanoi, että kaikki ei Sannin vakuutteluista huolimatta ollut hyvin.
Olivia: "Noniin, täällä sitä ollaan, Kevätlammen keskustassa. Kyllä tämä on sitten muuttunut paljon siitä, kun minä olin nuori!" Viljami: "Totisesti! Tämäkin alue oli täynnä vain vanhoja ränsistyneitä puutaloja."
V: "Nyt täällä on kerrostaloja, hienoja kahviloita ja satama rikkaiden ökyveneille. Pah! En olisi kyllä uskonut, että tänne tarvitaan sellaisia." O: "Minä taas en voi uskoa, että viimeinenkin lapsistamme lentää kohta pesästä! Mihin nämä vuodet oikein kuluivat?"
Olivia katseli esikoistaan liikuttuneena ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan.
Janni: "Voi äiti, älä nyt itkemään ala! En mä ole mihinkään toiselle puolelle planeettaa muuttamassa."
J: "Ja Simsingistä pääsee kuitenkin aika nopeasti tänne, jos ikävä tulee."
Nate: "Ja minä lupaan pitää Jannista hyvän huolen. Työharjoittelu perheemme yrityksessä antaa hänelle kallisarvoista kokemusta tulevaisuutta ja työmarkkinoita ajatellen."
Olivia hymyili isälleen ja pyyhkäisi toisenkin kyyneleen poskeltaan. Janni halasi kumpaakin vanhempaansa ja pyysi heitä toistamiseen olemaan huolehtimatta turhia.
Jannin ja Naten lähdettyä kohti lentokenttää Olivia ja Viljami menivät hetkeksi kahvilan terassille istuskelemaan. Heillä oli keskustaan muutakin asiaa kuin kaksikon saattaminen matkalle, he olivat nimittäin menossa katsomaan kuopustaan Enniä asuntolaan, johon tämä oli muuttanut vuoden alussa.
O: "Mitenköhän Ennillä on mahtanut sujua elämä täällä? Kun ongelmia on ollut niin paljon. Kyllähän minä ymmärrän, että tämä on kaikkien kannalta paras ratkaisu, mutta.."
O: "Kyllä minua silti hirvitti lähettää nuori tyttö tänne isoon kaupunkiin, asumaan ihan yksin!"
V: "Rakas, rauhoitu nyt. Kuten itsekin sanoit, tämä on kaikkien parhaaksi. Ennillä on varmasti mennyt ihan hyvin!"
V: "Täällä on kuitenkin lääkärit ja psykiatrinen osasto lähempänä. Ja kun tyttö on tuetun asumisen ja muutenkin paremman avun piirissä, häntä pidetään silmällä tarkemmin ja apua saa nopeammin."
V: "Kyllähän psykiatrian polilta olisi ilmoitettu, jos jotain erityistä olisi tapahtunut."
O: "Olet oikeassa. Ehkä minä nyt vain murehdin taas turhia!"
Ruokatunnilla Sanni skippasi lounaan ja tapasi juoksuvalmentajansa Jarin.
Jartsa: "Miten hitossa sun tulokset on laskeneet näin paljon? Sun sijoitus tän vuoden kisoissa oli sun kaikkien aikojen huonoin!"
S: "Mä tiedän sen! Mä oon tein aivan helvetisti töitä niiden eteen, mä en ymmärrä!"
J: "Sun koko tulevaisuus riippui näistä kisoista! Jos sä et saa urheilustipendiä, sun koko ura on sitten siinä. Sun pisteet ei mitenkään riitä yliopistoon, joten hyvästi kansainväliset edustuskisat."
S: "Mä tiedän! Mä en vaan.. mä en tiedä mitä mä enää voin tehdä.."
J: "Noh, ehkä hätä ei ole tämän näköinen.. Mä saatan tietää keinon, millä sä voit saada stipendin ja päästä opiskelemaan."
S: "Mitä sä tarkotat?"
V: "Täällähän on ihan.. normaalin näköistä." O: "No tottakai on! Ei meidän tyttö missään slummissa asu." V: "No tiedät kyllä mitä tarkoitin."
O: "Noh, mitenkäs sinulla on lähtenyt jutut täällä sujumaan?"
Enni: "Ihan ok. Mulla on psykan polilla tapaamiset kerran viikossa ja muun aikaa oon oikeastaan vaan täällä tai koulussa." V: "No mikäs täällä on ollessa, sinullahan on oikein näppärä kämppä tässä!"
E: "Nojoo! Ja mä saan asua tässä ihan yksin ainaki tän syksyn."
O: "Tämä taitaa olla ihan uusi talo, kun kaikki on niin viimeisen päälle hienoa." E: "No ei oikeastaan, mutta tämä on vasta rempattu."
O: "Ja ilmeisesti sen uuden lääkkeen kanssa menee edelleen ihan hyvin..?"
E: "Nojoo, se on kyllä sopinut tosi hyvin. Ei oo samanlaista väsymystä ku edellisten kanssa."
E: "Harhat on pysyneet poissa ja mä nukunkin nykyään ihan ihmisten aikaan. Voitteko kuvitella?"
O: "Onpa ihana kuulla! Nyt minäkin voin lakata murehtimasta koko ajan, että miten se minun pieni tyttöni pärjää täällä suuressa maailmassa."
V: "Sitähän minä olen yrittänyt äidillesi sanoa, että kyllä se tyttö pärjää!"
E: "Tottakai pärjään. Teidän ei tarvitse huolehtia yhtään!"
V: "Heippa sitten ja soitellaan!" E: "Moikka!"
Luca: "No, miten meni?"
E: "Tosi hyvin! Ne ei enää epäile mitään."
E: "Nyt me saadaan olla rauhassa eikä kukaan enää häiritse meitä!"
L: "Onneksi sä lopetit sen kamalan lääkkeen. Nyt mikään ei voi enää pitää meitä erossa."
Noniin, saatiin lopulta tämäkin tarina jatkumaan reilun vuoden tauon jälkeen. :D Seuraavat jaksot on suunnitteilla ja työn alla, mutta en vielä yhtään uskalla luvata niiden aikataulua. Varsinkin kun yllättäen tässäkin blogissa loppui tallennustila kesken ja mun pitää julkaista seuraavat sitten jossain muualla. XD Tämä sivusto säilyy kuitenkin tämän tarinan pääsivuna, eli kaikkien sukupolvien jaksot löytyy täältä listattuna jatkossakin.
Ilmoittelen tuttuun tapaan taas facebookissa kun asiat etenee. :)
