Huolestuttuaan nuorimman tyttärensä hyvinvoinnista Olivia ja Viljami olivat päättäneet laittaa koko perheen unirytmit järjestykseen. Se sujuikin ihan hyvin - pari viikkoa. Sen jälkeen tyttöjen nukkumaanmeno oli alkanut taas venymään ja erityisesti Enni ja Sanni vaikuttivat elävän jatkuvassa univajeessa.
Sanni: "Mä lähden treeneihin, moido!"
Olivia: "Onko läksyt tehtynä?"
S: "No joo joo!"
O: "No hyvä. Tulet sitten ajoissa kotiin syömään!"
S: "Öö.. mä varmaan meen Kiiran kans syömään treenien jälkeen."
O: "Ootko varma? Ville tekee makaronilaatikkoa myöhemmin, sun lempiruokaa."
S: "Joo joo, oon varma.. moikka!"
O: "No hyvä on sitten. Moikka! Ja muistakin syödä kunnolla!"
S: "No joo joo! Anna mutsi olla jo..!"
Enni: "Luca? Missä sä olet? Haloo!"
Unessaan Enni juoksi pelottavan synkässä metsässä etsien Lucaa.
Hän ei ollut nähnyt ystäväänsä moneen viikkoon ja oli huolissaan.
Harhailtuaan metsässä vaikka kuinka kauan hän kuuli yllättäen musiikkia jossain kaukaisuudessa. Hän lähti vaeltamaan sitä kohti ja tunnisti musiikin pleikkapelin tunnariksi.
E: "Luca..?"
Univajeesta kärsivä Sanni piristyi treeneissä, mutta hänen suorituksensa ei silti ollut mitään huippuluokkaa.
Viimeisillä jäähdyttelykierroksilla hän avautui vanhempiensa idioottimaisesta suunnitelmasta Kiiralle.
Kiira: "Vanhemmat on perseestä välillä.. Mut hei, mites sulla menee Antsun kaa..?"
S: "Kuinnii? Mä en.. tiedä mistä sä puhut."
K: "Älä yhtään yritä! Kyllä mä oon nähny miten te vilkuilette toisianne!"
S: "Me ollaan kavereita, ei mitään sen ihmeempää."
K: "Joo, kavereita.. niin varmaan joo.."
S: "Minkä mä sille voin, jos sä et usko! Mut mä vakuutan, että.."
Valitettavasti hänen vakuutteluiltaan katosi viimeinenkin uskottavuus Antsun ilmestyttyä yllättäen paikalle.
S: "Moi! Eiks meidän pitäny nähdä vasta huomenna..?"
Antsu: "Piti. Mut mulla oli ikävä sua."
K: "Mä arvasin! Mä niin tiesin tän!"
A: "No moi vaan sullekin!"
K: "Älkää antako mun häiritä tai mitään!"
K: "Mä meen tästä vaikka.. venyttelemään, niin saatte olla rauhassa.."
A: "Aah, lopultakin kahdestaan.."
S: "Tää on tosi kivaa, mut.. ei täällä.."
S: "Jos mentäis vaikka jonnekin missä saatais olla kahdestaan..?"
Ja tottakai hänen valmentajansa sattui paikalle juuri silloin.
Jartsa: "Noniin, kisat alkaa lähestyä! Joko jännittää?
S: "Mitäh? Niin siis joo! Tota, varmaankin.."
A: "Hei mut meitsi lähtee kans treeneihin, palaillaan!"
J: "Sanni.. Ihan rehellisesti puhuen, sun juoksu ei ole oikein sujunut viime viikkoina. Kuinka sä ihan oikeasti voit?"
Enni oli lopultakin löytänyt Lucan, mutta tämä ei näyttänyt huomioivan häntä mitenkään.
E: "Luca! Lopulta mä löysin sut!!"
Kun hän pääsi riittävän lähelle tarttuakseen ystäväänsä käsivarresta, tämä katosi.
E: "Mit..?"
Puut muuttuivat yhtäkkiä ihmeellisiksi valonheittimiksi joissa näkyi erivärisiä kuvioita.
E: "Siis mitä täällä oikein tapahtuu?!"
Enni pomppasi säikähdyksestä ilmaan, kun hänen takanaan ollut televisio räpsähti yhtäkkiä päälle ja Simitapit alkoivat laulaa tunnusmelodiaansa kovaan ääneen.
Seuraavaksi hän huomasi, miten hänen oikealle puolelleen oli muodostunut jonkinlainen polku. Hän lähti seuraamaan sitä epävarmoin askelin.
Lopulta hän saapui tutun näköisen puun luokse.
Hänellä ei vain ollut mitään tietoa miten edetä. Mutta ehkä tämä toimisi kuten viimeksikin..?
S: "Joten faija repii meidät kaikki väkisin ylös joka aamu seiskalta. Ihan vaan koska mun pikkusiskolla on joku ongelma!"
S: "Mä nukuin viime yönäki vaan jonku neljä tuntia. Mä en kestä tätä enää!"
J: "Tuo ei kyllä todellakaan ole hyvä asia. Sä tarvitset riittävästi unta, nyt kun on kisatkin tulossa."
S: "Sano toi mun porukoille."
J: "Sanon. Älä huoli, mä otan heihin yhteyttä ja kerron miten tärkeä asia tämä on."
J: "Sun keho ei vain kertakaikkiaan palaudu kunnolla ilman riittävää unta. Se taas hidastaa aineenvaihduntaa ja lisää turvotusta, eikä sun paino saa nousta enää yhtään enempää ennen kisoja."
S: "Mä tiedän.. Mä teen parhaani, että se ei nouse."
J: "Hyvä. Sulla on kuitenkin erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa lukioiden mestaruus. Ja voittostipendin avulla sä voit käytännössä hakea mihin tahansa yliopistoon kirjoitusten jälkeen."
S: "M-mä en kyllä oo varma haluanko mä yliopistoon. Mun porukat kyllä puhuu siitä koko ajan, varsinkin kun Jannin kirjoitukset lähestyy, mutta mä en tiedä onko se mua varten.."
J: "Se olis kyllä tosi harmi. Sä oot yksi sun ikäluokkasi parhaita juoksijoita tässä maassa."
J: "Sun fyysinen kapasiteetti yhdistettynä sun älykkyyteen.. No, sanotaanko näin, että vain taivas olis sulle rajana. Mieti asiaa edes, jooko?"
S: "Noh, kaipa mä voin sitä miettiä vielä."
E: "Löysin sinut lopultakin!"
Luca: "Olen tässä nyt. Mutta kuuntele.."
L: "Oli virhe kertoa minusta perheellesi. He ovat huolissaan sinusta."
E: "Tiedän.. Anteeksi.."
E: "Mä kuulin kun ne puhuivat jostain lääkäristä.. että mä tarvisin jonkun lääkityksen.. en mä halua!"
L: "Enni, kuuntele, tämä on hyvin tärkeää.. Sun sanottava kaikille, että sä et näe mua enää. Että minä - ja tämä paikka - oli vain mielikuvitusta."
L: "Se on ainoa keino, että me voidaan olla yhdessä. En halua, että mikään erottaa meitä enää ikinä."
E: "Mä sanon niin. Teen ihan mitä vain, että me voidaan olla yhdessä!"
Tarina jää näillä näkymin loppukesäksi tauolle. Palataan sitten syksymmällä Sannin kisatunnelmiin, Ennin lääkityskokeiluihin ja kaikkeen muuhun mitä vielä on tiedossa. :)
Mukavaa kesää kaikille! :)
