Oli torstai-ilta ja Viljami raahautui töistä kotiin. Hänellä oli takanaan stressaava viikko ja vielä yksi päivä pitäisi kestää ennen viikonloppua.
Vaikka ei hän ollut varma helpottaisiko hänen stressinsä silloinkaan. Ongelmat tyttöjen kanssa nimittäin jatkuivat edelleen.
Hän seisoi ovella hetken, veti syvään henkeä ja astui sitten sisään. Samantien hän huomasi, että hän ei saisi sitä hiljaista ja stessitöntä koti-iltaa, jota oli odottanut.
Olivialla oli nimittäin vieraita.
Olivia: "Siis todellakin haluan nähdä kuvia! Simko kuulostaa ihan mahtavalta!"
Nate: "Kyllä, sitä se oli! Aivan uskomaton paikka! Odotas niin kaivan puhelimeni.."
"Koko matkan ajan oli aivan mahtavat säät ja meidän hotelli oli ihan lähellä rantaa. Siellä oli valkoista santaa kilometrikaupalla!"
"Me käytiin joka päivä uimassa ja muutaman kerran vuokrattiin vesiskootterit."
"Ajattelin lähettää osan näistä kuvista tulostettavaksi ja kehystettäväksi."
"Tästäkin kuvasta olisi tullut aika hieno postikortti, vai mitä sanot?"
O: "Ihan varmasti! Miksi ette teetättäneet sellaista?"
Silja: "Kyllähän siitä puhuttiin, mutta isäsi jätti sen sitten ilmeisesti kuitenkin toteuttamatta."
N: "Minäkö? Sinunhan se tilaus piti tehdä?"
O: "Sinä olet isä tullut vanhuuttasi hajamieliseksi."
N: "Mielestäni sinä ihan selvästi sanoit tilaavasi ne."
S: "Minä en tiedä mitä sanoa. En muista sanoneeni sellaista."
Viljami: "Olivia. Tuutko juttelemaan hetkeksi."
O: "Joo mä tuun ihan kohta."
V: "Ei kun nyt."
N: "Voi ei. Viljami kuulostaa kiukkuiselta. Toivottavasti me emme häiritse?"
O: "Ette ollenkaan. Ihan pieni hetki, niin selvitän mistä on kyse."
S: "Muistan kyllä varmistaneeni sinulta, että tilaatko sinä ne, ja sinä sanoit kyllä."
N: "Onko näin?"
O: "VIlle? Mikä on?"
V: "Mitä tämä on? Mä tuun kotiin, väsyneenä, pitkän työpäivän jälkeen, ja meillä on vieraita, joista mä en tiennyt mitään. Voitko selittää?"
O: "Selittää mitä? Mä kutsuin mun isän kylään. Mitä selitettävää siinä on?"
V: "Sä tiedät, että mä en jaksa vieraita töiden jälkeen, ihan sama kuka on kyseessä. Sä tiedät sen varsin hyvin!"
V: "Miks sä teet näin? Miksi sä edelleen teet jatkuvasti asioita mun selän takana?"
V: "Miksi mun pitäis olla velvollinen kertomaan sulle etukäteen kaikesta mitä teen? Vai olisko mun pitänyt oikein kysyä lupa kutsua oma isäni kylään?"
V: "Argh! Sä et vaan tajua!!"
V: "Olivia, mä en.. mä en tiedä pystynkö mä tähän enää.."
O: "M-mitä sä tarkotat??"
V: "Sitä, että mä en jaksa enää tätä jatkuvaa vääntämistä!"
V: "Mä tarkotan, et.. ehkä ois vaan helpompi erota.."
S: "Kuulkaas te kaksi.."
S: "Mitä jos pitäisitte pienen hengähdystauon ja tulisitte juttelemaan sisälle?"
S: "Te tiedätte, että minä en halua sekaantua asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Mutta Olivia on minulle kuin oma tytär, joten katson oikeudekseni puuttua nyt."
S: "Tiedän, että teillä on mennyt huonommin jo pidemmän aikaa, ja tiedän että luovuttaminen voi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta te ette saa antaa liittonne ja rakkautenne hukkua elämän myrskyihin."
S: "Teidän pitää varata kahdenkeskistä aikaa ja panostaa suhteeseenne!"
O: "Miten? Kummallakin on työt, toisesta autosta kosahti juuri akku ja Enni pitäisi viedä lääkärille ensi viikolla.. Niin ja Sannillakin on se kisamatka ja.."
S: "Olivia, rauhoitu ja kuuntele. Minulla on ehdotus."
S: "Miltä kuulostaisi... kaksi viikkoa lomaresortilla Simkon auringossa?"
O: "Oi se kuulostaisi ihan täydelliseltä!"
V: "Meillä onkin sellaiseen aikaa - ja rahaa varsinkin. Odottakaas, kun repäisen tukun kumpaakin takataskustani."
S: "Älkääs nyt! Me nimittäin Naten kanssa ostettiin Simkosta lomaosake."
O: "Mitäh? Oikeasti?"
S: "Kyllä! Ja te lähdette sinne huomenna. Lennot lähtee heti aamulla. Teidän työpaikoille on jo ilmoitettu ja tuuraajat hommattu kahdeksi viikoksi."
S: "Kaipa me vanhukset voimme sillä aikaa hoitaa isovanhempien velvollisuuksia, pidetään pirtti pystyssä ja lapset hengissä."
O: "Vau! Se ois tosi ihanaa!"
O: "Vai mitä sanot?"
V: "No kai se vois olla.."
O: "Kiitos oikeasti tosi paljon! Me ollaan teille ikuisesti kiitollisia!"
S: "Eipä kestä. Pääasia, että te pääsette rentoutumaan!"
Varhain seuraavana aamuna Nate lähti saattamaan pariskuntaa matkalle, Siljan jäädessä huolehtimaan tytöt kouluun.
N: "Noniin, eiköhän aleta lähtemään, niin ette myöhästy koneesta."
O: "En malta odottaa!"
N: "Moikka sitten, rakas! Nähdään parin tunnin päästä!"
S: "Moikka ja nähdään!"
Ensimmäinen kouluun lähtijä oli Janni.
S: "Moneltakos sinulla loppuu koulu tänään?"
Janni: "No ensinnäkin mulla ei ole "koulua", vaan mä opiskelen yliopistossa. Ja toisekseen me tehdään tänään seminaarityötä, joten voi mennä myöhään."
S: "No mutta kivaa koulupäivää ja nähdään illalla!"
J: *huokaus* "Kiitti. Kivaa päivää sullekin ja tsemppiä siskojen repimiseen sängystä ylös."
Tsemppiä Silja todellakin tarvitsi, sillä yritettyään saada Sannin hereille hän sai vastaukseksi vain kiukkuista murinaa, kun tämä yritti repiä peittoa ylemmäs kadotakseen kokonaan sen alle.
Silja päätti antaa tytölle aikaa heräillä rauhassa ja meni edeltä tekemään tälle aamupalaa.
Kohta Sanni kömpikin silmät ristissä alakertaan ja istui saarekkeen ääreen. Silja istahti hetkeksi nenäänsä nyrpistelevän ja ruokaansa epämääräisesti sörkkivän tytön viereen.
Silja: "No mitenkäs sinulla on mennyt koulussa?"
Sanni: "En tiiä.. hyvin kai.."
Silja: "Entäs miten sinulla menee sen poikaystäväsi kanssa?"
Sanni: "Antsun? Tosi jees, oliko muuta?"
Silja: "Vai että Antsu. Onkos hänen oikea nimensä Antti?"
Sanni: "No voi ny vittu, ei ole ku Aleksi Autio, en tiedä miks sitä sanotaan Antsuks. Mikä saatanan ristikuulustelu tää on??"
Silja: "Ai kamala sinun kielenkäyttöäsi, nuori nainen! Mitä sinun äitisi on mieltä tuollaisesta?"
Sanni: "No mitäpä luulet? Vituttaahan se sitä ku pientä oravaa."
Silja oli hetken hiljaa ja repesi sitten Sannin suureksi hämmästykseksi hersyvään nauruun.
Silja: "Voin hyvin kuvitella! Tietäisitpä miten paljon äitisi on tässä vuosien aikana antanut tiukkaa palautetta Nate-papalle hänen kiroilustaan."
Sanni: "No ei ole vittu naurun asia, että simin sananvapautta rajoitetaan!"
Sanni yritti pitää kiinni ärtymyksestään, mutta hän ei voinut mitään sille, että häntäkin alkoi hymyilyttää.
Silja: "Yritä jaksaa äitiäsi, hän haluaa vain teidän parastanne. Mutta jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle, niin meille saa aina tulla käymään."
Sanni: "Kiitti, Silja-mummo!"
Silja: "No mutta tsemppiä sinulle koulupäivään! Minä lähden herättelemään Enniä."
Sanni: "HAH! Onnea vain yritykseen."
Silja: "Kuinka niin?"
Sanni: "No sillä on taas joku uus lääke kokeilussa ja tää on vielä paskempi ku ne edelliset. Se vaan nukkuu koko ajan, käy ehkä muutaman tunnin hereillä ja menee sit takas nukkumaan. Kiva että harhat on poissa, mutta mitä hyötyä siitä on, jos vaan nukkuu kaiket päivät?"
Silja toivoi Sannin liiottelevan, mutta valitettavasti niin ei tainnut olla. Yritettyään kaikin keinoin herätellä Enniä hän kantoi tämän alakertaan kirkkaiden valojen alle ja avasi television.
S: *huokaus* "Eihän sinua tyttö parka voi kouluun viedä tuossa kunnossa.."
Tyttö ei näyttänyt pienintäkään merkkiä heräämisestä. Tämä ei voinut olla enää normaalia.
S: "Tämä ei voi jatkua näin!"
Hän ei tiennyt vielä miten, mutta hän ratkoisi tämän perheen ongelmat seuraavan kahden viikon aikana, tavalla tai toisella!
Lopultakin saatiin jatkoa tälle tarinalle, joka on ollut jo aika monta kuukautta tauolla. :D Ilmoittelen taas Facen puolilla uusien jaksojen etenemisestä. :)
PS. Pahoittelut normaalia heikommasta laadusta monissa tämän jakson kuvissa. Ilmeisesti kun peli-ikkunan käyttää isommassa näytössä ja tuo sen takaisin pienempään, tapahtuu noin. Ei mitään hajua miksi, mutta tiedänpähän jatkossa olla venkslaamatta. XD
