4.8 Viinaa ja valheita Kevätlammella

---

Eräänä joulukuisena aamuna Kiira heräsi aikaisin ja haaveili virkistävästä aamulenkistä. Hän kävi ala-aulassa tarkistamassa postilokeron ja kurkkasi samalla ovesta ulos. Joulukuu oli ollut Kevätlammella poikkeuksellisen lämmin, mutta nyt pakkanen alkoi selvästi kiristyä.

Hän ehtisi hyvin käväisemään pikaisen aamulenkin ennen töihin lähtöä, mutta nyt taitaisi olla aika laittaa vähän enemmän vaatetta päälle.

Kiira oli jo melkein kotiovella ja oli myös jo melkein keksinyt mistä kaapista edellisen talven ulkoiluvaatteita kannattaisi lähteä etsimään, kun hän näki jotain yllättävää.

Hänen kotiovensa avautui ja hänen lukioaikainen juoksuvalmentajansa käveli sieltä ulos. Kiira pysähtyi niille sijoilleen ja ehti hädin tuskin käsittää mitä juuri oli tapahtunut, kun mies käveli nopeasti hänen ohitseen, moikkasi vaimeasti ja poistui hissillä.

Sisälle päästyään hän otti asian heti puheeksi Sannin kanssa.

Kiira: "Mitä ihmettä Jartsa teki täällä?"

Sanni: "Kunhan kävi kyselemässä kuulumisia. Että miten treeneissä menee ja sillai."

K: "Tähän aikaan aamusta?? Kai sillä nyt on parempaakin tekemistä!"

S: "Ota nyt iisisti! Mä pyysin sen tänne. Mun treenit ei oo sujuneet viime aikoina kovin hyvin ja Jartsa lupasi auttaa mua."

K: "Auttaa miten? Sanni, me ei enää olla lukiossa! Se ei ole sun valmentaja enää!"

S: "No, ei tietenkään virallisesti enää.. Mutta se järkkäs mulle erityisluvan osallistua vielä yksiin kisoihin, niin se auttoi mua treenaamaan niihin."

K: "Vai niin.. No milloinkas nämä kisat sitten on?"

S: "No.. Teknisesti ottaen ne kisat oli jo alkusyksystä.. Eikä ne menny kovin hyvin.."

S: "Mutta Jartsalla on jotain kontakteja, niin että mulla on edelleen mahdollisuus saada stipendi!"

K: "Stipendi? Siitäkö tässä kaikessa on kyse? Kyllähän sä voit hakea opiskelemaan ilmankin sitä!"

S: "No kun.. Mun kirjoitukset meni vähän niinku penkin alle, niin ei mun pisteet riitä.."

S: "Mutta kun mä saan sen stipendin, me voidaan hakea samaan yliopistoon ja päästään samaan juoksujoukkueeseen! Eiks oo siistiä? Me päästään sittenkin alottamaan opinnot yhdessä!"

K: "Mä en tajunnut, että se stipendi oli sulle noin tärkeä. Ja mä vielä nappasin sen viime vuoden stipendin sun nenän edestä!"

S: "No eihän se nyt sun syytä ole, että niitä ei myönnetä kuin kisojen voittajille."

K: "No sepä just! Miten Jartsa voi sua enää tässä vaiheessa auttaa? Ja miksi se edes auttais sua?"

K: "Tai itse asiassa vielä parempi kysymys on, että mitä SUN pitää tehdä sen eteen?"

S: "Jartsa auttaa mua, koska se välittää musta. Ja mitä tahansa mä olenkaan tehnyt, niin en tehnyt sitä stipendin takia. Me ihan oikeasti tykätään toisistamme."

Kiira prosessoi asiaa hetken ja alkoi hiljalleen ymmärtää mistä tässä kaikessa oli kyse. Tämän takia Antsua ei siis ollut näkynyt heillä moneen kuukauteen.

K: "Sanni! Se äijä on sua melkein 20 vuotta vanhempi!"

S: "Meidän ikäerolla ei ole mitään merkitystä. Mä olen aikuinen nainen ja saan olla kenen kanssa haluan."

K: "Se on sun entinen valmentaja! Ja se on sitä paitsi naimisissa!"

S: "Nimenomaan, ENTINEN valmentaja. Ja se on eroamassa sen vaimosta, joten ei me tehdä mitään väärää. Jartsa vakuutti mulle, että heti kun niiden ero on selvä, me voidaan olla ihan kunnolla yhdessä."

K: "JA SÄ USKOIT SITÄ??"

Sanni avasi suunsa väittääkseen jotain vastaan, mutta hiljeni sitten. Huoneessa oli hetken aikaa hiljaista, kun Sanni tuijotti apeana lattiaa ja Kiira yritti saada hermonsa rauhoittumaan. Ehkä hänen kannattaisi kokeilla toisenlaista lähestymistapaa..?

K: "Tiedätkö mitä? Me kaksi lähdetään illalla viihteelle! Pidetään kunnon pikkujoulubileet tyttöjen kesken! Ja jos sieltä tarttuu mukaan joku kiva jäbä sulle, niin sehän on vain plussaa!"

S: "Kaipa sitten.."

K: "Tästä tulee paras ilta ikinä!"

---

Kun Kiira illalla tuli töistä kotiin, he toteuttivat suunnitelmansa, tälläytyivät pitkästä aikaa ja lähtivät pikkujouluilemaan.

S: "Eiks sen taksin pitäny tulla jo?"

K: "Kärsivällisyyttä nyt! Kyllä se tulee ihan kohta."

S: "Niin ja eikö täällä pitänyt sataa lunta? Vituttaa seistä vesisateessa."

K: "No se nyt muuttui vesisateeksi, minkä mä sille voin!"

S: "No etpä kai mitään.. sori.."

K: "Odota nyt vain kun päästään sinne yökerhoon! Sun mieli piristyy heti, kun saat drinksun käteen ja päästään tanssilattialle vähän sheikkaamaan bootya!"

---

Yökerhoon päästyään he veivät ulkovaatteet narikkaan, ottivat parit aloittelushotit ja suuntasivat tanssilattialle.

Sanni yritti kovasti pitää hauskaa, mutta hän ei oikein päässyt fiilikseen.

Musiikki pauhasi liian kovalla, muita simejä oli liikaa, hänen jalkoihinsa sattui ja hän tunsi orastavaa päänsärkyä, oletettavasti strobovaloista johtuen. Hän ei halunnut pilata Kiiran iltaa, joten hän poistui vähin äänin tanssilattialta ja meni alakerran baaritiskille, missä oli vähän rauhallisempaa.

Hän tilasi lempidrinkkinsä, ajatellen sen parantavan hänen mielialaansa edes vähän ja tuovan kadoksissa ollutta juhlatunnelmaa.

Mutta ei se oikein tuntunut toimivan ja maistuikin jotenkin omituiselta. Hän yritti olla välittämättä siitä, hörppäsi drinkin loppuun ja tilasi uuden. Hän ehti kumota niitä useamman kurkustaan alas, ennen kuin Kiira huomasi hänen kadonneen ja tuli etsimään häntä.

K: "Täällähän sä olet! Mietinkin että mihin sä oikein katosit."

S: "Ei vaan jotenki ollu fiilistä.."

"Haluaisitko sä lähteä jo himaan?" Kiira kysyi istuessaan viereiselle baarijakkaralle.

S: "Joo! Vois kyl-"

K: "Mitä ihmettä.. Näenkö mä oikein?"

Sanni kääntyi katsomaan ystäväänsä, jonka katse oli kiinnittynyt baarimikkoon.

K: "Maza! Mä en tiennytkään, että sä oot nykyään töissä täällä!"

Siinä vaiheessa Sannikin tajusi, miksi baarimikko oli näyttänyt etäisesti tutulta. Maza oli Kiiran entinen poikaystävä lukioajoilta.

Maza: "Kiira? En meinannu tunnistaa sua!"

K: "Moiiii! Ei olla nähty aikoihin, mitä sulle kuuluu?"

S: "Jaahas.. No sepä siitä kotiin lähtemisestä sitten.."

Kiiran tuntien hän saisi odottaa jokusen hetken, että tämä saisi irrottauduttua exästään.

Sanni päätti hörpätä drinkkinsä loppuun ja suunnata takaisin tanssilattialle.

Hän luuli olonsa jo kohentuneen, mutta hän taisi olla väärässä.

Voimakas pahoinvointi iski ihan yhtäkkiä ja Sanni sai tehdä kaikkensa, ettei yökkäisi baaritiskille. Illan aikana nautitut juomat olivat selvästi tulossa takaisin ylös ja vauhdilla.

Hän ryntäsi vessaan ja ehti juuri ajoissa pöntön äärelle.

Tällä kertaa Kiira oli huomannut hänen äkillisen poistumisensa ja seurasi häntä vessaan.

K: "Sanni? Ootko sä kunnossa?"

S: "E-en mä tiedä.. Tuli yhtäkkiä vaan ihan järkyttävän huono olo.."

K: "Mä huomaan sen.. Ehkä meidän on tosiaankin paras lähteä nyt kotiin."

S: "Joo, taidat olla oikeassa.."

S: "Lähdetään ennenku tää menee vielä-"

S: "-pahemmYÖÖÖÖÖÖÖH!"

K: "Siis kuinka paljon sä oikein joit tänään ja missä välissä?!"

Kotimatka sujui ihan hyvin, siihen asti kunnes Sanni oksensi taksin takapenkille ja kuski heitti heidät ulos. Onneksi he eivät olleet enää kovin kaukana kotoa siinä vaiheessa. Kun Kiira sai lopulta Sannin kotiin ja nukkumaan, hän huokaisi helpotuksesta. He eivät todellakaan lähtisi ihan heti uudestaan baariin!

---

Aamulla Kiira tunsi olonsa suht hyväksi, mikä tietysti johtui aika pitkälti siitä, että hän ei ollut ehtinyt juomaan kuin ne pari shottia alkuillasta. Hän hiippaili Sannin huoneeseen tarkistamaan vieläkö tämä nukkui, mutta sänky oli tyhjä ja vessasta kuului pahaenteistä yökkäilyä. Sannilla taisi olla ihan kunnon darra, mikä ei ollut yhtään yllättävää.

Hetken kuluttua yökkäily loppui ja vessassa oli hiljaista. Kiira meni varovasti koputtelemaan ovelle.

K: "Meneekö sulla vielä kauan? Mun pitäis päästä pissalle."

Kun vastausta ei kuulunut, hän avasi varovasti vessan oven.

K: "Huhuu..?"

K: "Onks kaikki hyv-"

K: "SANNI?? Voi hyvä luoja!!"

---

Tämä jakso päättyi melko dramaattisiin tunnelmiin, mutta ei hätää! Seuraava jakso on tekeillä ja saattaa EHKÄ ilmestyä jo ensi viikonloppuna. Ilmoittelen taas facebookissa ja sitä rataa. :D