4.1 Kahdet häät ja yhdet hautajaiset, osa 2

---

"Tytöt! Nyt ylös niinku olis jo!!" kuului huuto alakerrasta.

Sanni yritti sinnikkäästi kääntää kylkeä, mutta turhaan. Äidin kailotus tuntui tulevan seinistä läpi.

Hän nousi vastahakoisesti istumaan ja kaivoi kännykän esille. Hänen piti vain nopeasti tsekata some, mutta hyvin nopeasti hän huomasi jälleen katselevansa erään tietyn pojan kuvia.

"SANNIIIII!" kuului ovesta sisään paukkaavan pikkusiskon ääni.

Enni: "Huhuu? Eksä kuule ku äiti huutaa? Meiän pitää lähtee kohta!"

Sanni: "Kuulin kuule harvinaisen selvästi. Enkai mä muuten olis hereillä?"

E: "Nukuitsä oikeesti vielä? Tähän aikaan!"

Sanni siristeli silmiään Ennin räpsäytettyä valot päälle.

S: "No siis joo.." E: "Katoksä Antsun kuvii?"

S: "Mitä? Eeeen..!"

E: "Katoithan. Mä näin!"

S: "Sä mitään nähny.. ja mitä sitte jos olinki nukkumassa?"

E: "No kun äiti sanoi, että.."

S: "No niin sanoi joo! "Olkaa sit tytöt ajoissa hereillä" blaa blaa.. siis oikeesti, ketkä ees järjestää häät kaheltatoista lauantaiaamuna?! Eihän sillon oo kukaan hereillä!"

S: "Ja sitäpaitsi, paraskin puhuja, kun itte nukuit koko viime viikon ja lintsasit koulusta."

E: "No mut se oli viime viikolla."

E: "Tänään mä oon heränny jo aikasin aamulla, joten mulla on täysi oikeus paheksua kaikkia, jotka nukkuu pidempään!"

S: "No niinpä tietysti.."

"NONIIN TYTÖT, NYT VAATETTA PÄÄLLE JA ALAS SIELTÄ," kuului äidin yhä voimistuva kailotus. Enni pomppasi ylös ja juoksi alakertaan. Sanni puolestaan raahautui erittäin vastahakoisena vaatekaapille.

---

20 vuotta sitten:

Toni: "Sä siis kadut, että et mennytkään Siljan kanssa naimisiin?"

Nate: "Nojoo.. Mä ajattelin että uusia tilaisuuksia tulis vielä, mutta ei asiat sit menneetkään ihan niin."

T: "No mutta onhan sulla nytkin tilaisuus! Kosi Alissaa!"

N: "Mä en oo varma haluanko Alissan kanssa naimisiin.. Silja just tunnusti rakastavansa mua vielä."

T: "Okei, eli sulla on nyt siis kaksi naista joista valita! Ei oo varmaan mikään helppo päätös."

N: "No ei, mut mulla alkaa olla jo aika hyvä käsitys siitä kumman mä aion valita. Katotaan vuosi tästä eteenpäin, niin meikäläinen on onnellisesti purjehtinut avioliiton satamaan!"

Takaisin nykyhetkeen:

T: "No, kumman sä valitsit?"

N: "Noh, kuten sä tiedät, niin ei ollut mikään helppo valinta."

T: "No ei varmasti! Sä jahkailit päätöksen kanssa niin pitkään, että meikäläisellä meinas mennä hermo! Mutta siis sä teit valinnan?"

N: "Kyllä! Ja mä oon vakuuttunut, että tää valinta on just oikea."

---

Olivia: "Ja minkäslaiset juhlavaatteet nuo on olevinaan, nuori nainen?"

S: "No ei ne juhlat kuitenkaan ihan vielä ala. Mä käyn lenkillä eka."

O: "No et varmasti käy! Mun isä menee naimisiin, me ei voida myöhästyä!"

S: "Mut.."

O: "Ei mitään muttia! Nyt menet laittamaan mekon päälle!"

S: "No selvä sitten.."

Hetken päästä:

O: "Sanni! Me ollaan menossa häihin, ei hautajaisiin!"

S: "Ottakaa tai jättäkää. Voin mä jäädä kotiinkin."

O: "Argh! No selvä sitten."

Viljami: "Noniin, eiköhän lähdetä, että ei myöhästytä."

---

T: "Kieltämättä aika hyvä päätös! Ei ehkä se mitä mä olisin odottanut, mutta nyt ku mä mietin niin ihan selvästi paras valinta!"

N: "Kiitti! Toki ne Simarian Saaret olis olleet oikein mainio kohde häämatkaa ajatellen, mutta kyllä me taidetaan tällä kertaa pysytellä ihan kotoisassa Simlandissa."

T: "No, mutta Simkon hiekkadyynit on ihan hyvä valinta tähän aikaan vuodesta!"

T: "Harmi, että sun faija ei päässyt tänään."

N: "Nojoo.. silläkin on jo tuota ikää ja kunto on mennyt niin huonoksi.."

Marju: "Olivia tuli lopulta perheensä kanssa!"

N: "Kiitti, Marju! Entä.. morsian?"

M: "Paikalla ja valmiina!"

N: "Noniin, se on menoa nyt!"

N: "Rakas. Me ollaan kuljettu pitkä matka yhdessä."

N: "Välillä ollaan epäröity, puolin ja toisin, mutta jotenkin mä tiesin alusta asti, että me ollaan oikeat toisillemme."

N: "Tällä sormuksella, minä, Jonathaniel Huntington neljäs, otan sinut.."

N: "Silja Sabrina Salvador, aviovaimokseni."

Silja: "Ollaanko me oikeasti naimisissa nyt?"

N: "Jep! Me tehtiin se!"

N: "Ei sit muuta ku kohti lentoasemaa ja Simkon hiekkarantoja! Simkoo-oon, Simsinkiä pakoon lähden Simkoon, woo-oo..!"

---

Kotona Sanni meni ensimmäisenä vaihtamaan vaatteet ja ryntäsi sen jälkeen olohuoneeseen. Hän ehtisi vielä hyvin näkemään suurimman osan Simlandin Gladiaattoreista, mitä hän oli odottanut koko viikon. Pahaksi onneksi siskot olivat valloittaneet jo television.

Janni: "Ei, Simlandin Unelmien Poikamiestyttö ei tule enää uusintana. Tää ON se uusinta. Mun on pakko kattoa se! Enni, pliis!"

E: "Mutku lauantai-illan lastenohjelmat tulee nyt! Mikset sä kattonu sitä poikatyttöjuttua viikolla?"

J: "Missä välissä?? Mulla oli tentti eilen, mä luin siihen koko viikon!"

E: "Ei se oo mun vika! Mä haluun kattoa piirrettyjäää-ää-ää!!"

S: "Hei voidaaks kääntää vitoselle? Gladiaattorit on jo alkanu!"

J: "No ei todellakaan voida! Siis ketä oikeesti kiinnostaa jotku bodariäijät leikkikehässä mäiskimässä toisiaan jollain hiton styroksikepeillä?"

J: "Unelmien Poikamiestytössä sen sijaan on romantiikkaa, draamaa.."

S: "Anteeks vaan, mut gladiaattorit on ammattilaisia! Ne on treenanneet vuosia..!"

E: "Sä katot sitä vaan, koska Antsu on sanonu, että se haluaa isona gladiaattoriksi. Sä kirjotit niin sun päiväkirjaan."

S: "Heei, mitä vittua Enni??"

J: "Tiäks mitä? Mä luulen, että sitä Antsua ei oo ees olemassa."

J: "Vähän niinku se Ennin mielikuvituskaveri. Se.. mikä sen nimi nyt oli?"

E: "Ei Luca oo mikään mielikuvituskaveri, se on todellinen! Minkä mä sille voin, että te ette näe sitä?!"

"Ääh, ihan sama.." Sanni huokaisi ja pomppasi sohvalta ylös. "Mä lähden nyt sinne lenkille."

Juostuaan jotain satunnaista metsäreittiä hän päätyi rannalle.

Pimeydestä ja tähtitaivaasta päätellen kello oli varmasti jo yli puolenyön, mutta Sannia ei väsyttänyt yhtään. Onneksi oli lauantai ja aamulla saisi nukkua pitkään.

Hetken aikaa hän tuijotteli aaltoja ajatuksissaan. Kevätlammen saaristossa oli tosi kiva asua, ei siinä mitään, mutta Sanni kaipasi takaisin Simsingin vilinään! Tämä kaikki seesteisyys alkoi pikkuhiljaa raastaa hänen hermojaan. Täällä ei vain ikinä tapahtunut mitään jännää!

Onneksi tilanteeseen oli tulossa hyvin nopea ja yllättävä muutos, jonka Sanni huomasi hetken päästä ollessaan lähdössä takaisin kotiin.

S: "Antsu?? Mitä sä täällä teet?"

---

Neljäs kausi saikin sitten vähän nopeammin alkunsa, kuin viime viikolla osasin luvata. :D Ilmoittelen jälleen Facen puolella seuraavan jakson etenemisestä. :)

3.42 Kahdet häät ja yhdet hautajaiset, osa 1

---

Olivia: "Meni vastaajaan.."

O: "Eikä se oo vieläkään käyny lukemassa mun tekstaria.."

Viljami: "Ehkä se vaan ei oo tajunnu kattoa puhelinta?"

O: "Tässä on mennyt kokonainen vuorokausi! Kukaan ei oo niin pitkään kattomatta puhelinta, varsinkaan Katrine, joka on liimaantunut siihen 24/7!"

V: "No, okei.. Hmm.. Pitäiskö sun soittaa sun isälle?"

O: "Totta! Isä tietää varmasti mitä tehdä."

V: "Ihan varmasti! Mä uskon, että Katrinella on kaikki ihan hyvin."

V: "Se on varmaan vaan hukannut taas puhelimensa tai jotain."

O: "Ehkä sä oot oikeessa. Todennäköisesti mä vaan hätäilen turhaan."

O: "No hei isä! Et ikinä arvaa mitä on tapahtunut! Minä ja Ville ollaan nyt yhdessä!!"

O: "Joo joo, ihan oikeesti! Mä kerron sulle ihan kaiken kohta. Ootko sä kuullut Katrinesta mitään?"

---

Nate: "Enpä ole kyllä ihan hetkeen. Kuinka niin?"

"Kuule, mä luulen että se tyttö on vain hukannut puhelimensa. Olen jo itsekin mennyt sekaisin laskuissa kuinka monta uutta luuria olen sille ostanut tässä vuosien aikana. Odotellaan ihan rauhassa. Kyllä se sieltä vielä ilmaantuu, häntä koipien välissä mun ovelleni kyselemään rahoitusta!"

---

5 vuotta myöhemmin:

Silja: "Noniin, tästä se lähtee. Jännittääkö? Muistan kyllä että itselläni oli aikamoinen määrä perhosia vatsassa, kun siinä tuolissa aikanaan istuin."

Olivia: "Nojoo.."

S: "No, mikä nyt? Mietitkö sä edelleen Katrinea?"

O: "Joo.. sen pitäis olla täällä! Tää ei oo reilua!"

O: "Siis, toisaalta mä oon helpottunut siitä, että vuosien epätietoisuus on lopulta ohi, mut.." S: "Ymmärrän hyvin. Nyt sä joudut käsittelemään tapahtunutta, jatkuvan odottamisen sijaan."

O: "Niinpä.. Mut en mä tiedä osaanko mä käsitellä tätä mitenkään, olo on niin tyhjä.. Mä lykkäsin häitä niin kauan, koska mä olin ihan varma, että Katrine löytyy vielä!"

O: "Mulla on vieläkin tunne, että se on ihan varmasti elossa tuolla jossain. Ei se voi olla kuollut! Se näytti arkussakin jotenkin niin.. niin.. elävältä!"

S: "Hautaustoimistojen meikkaajat tekee kyllä tosi hyvää työtä."

O: "Mä haluaisin käsitellä tätä, mut.. mä en oikein tunne mitään. Tää koko homma tuntuu niin epätodelliselta."

S: "Kuule.. kyllä ne tunteet sieltä tulevat, omalla ajallaan."

S: "Muista, että mä olen sun tukena ja sä voit aina soittaa mulle, vaikka keskellä yötä."

O: "Joo, eiköhän tää tästä.. Kiitti, Silja."

S: "Noniin, eiköhän aleta valmistautumaan. Ei anneta häävieraiden ja varsinkaan sulhasen odottaa koko päivää!"

---

S: "Hola papá! Ihanaa, että pääsit Simspanjasta tänne!"

Antonio: "Hola mi hija! Hei tyttäreni! Ihanaa nähdä pitkästä aikaa."

A: "Ja tottakai minä tulin! Vaikka Olivia ei olekaan sinun biologinen tyttäresi, niin hän on silti perhettä!"

S: "Ihana kuulla, Olivia varmasti arvostaa todella paljon, että ajattelet noin."

A: "Mutta Silja, kerropa.. onko äitisi täällä?"

S: "Kyllä, äiti on myös kutsuttu ja hän on täällä. Mutta isä, kuuntele.."

A: "Entä.. onko se mies täällä?"

S: *huokaus* "Kyllä, Jii on täällä myös."

A: "Carajo! Todo se fue a la mierda..!"

S: "Papá!"

A: "Perdón.. anteeksi Silja."

A: Mutta se on totta, kaikki alkoi mennä päin helvettiä, kun se mies ilmestyi takaisin elämäämme!"

S: "Isä, sinulla on nyt Carmen, miksi sinä murehdit vielä äitiä?"

---

V: "Olivia. Silloin kun mä näin sut ensimmäisen kerran siellä klubitalon grillipaikalla, mä ihastuin suhun heti. Sun kauniisiin silmiin, ihanaan hymyyn ja aivan upeaan, aitoon ja viattomaan luonteeseen. Mä en ole koskaan tavannut ketään toista sun kaltaista."

V: "Vuosien aikana se ihastus on syventynyt rakkaudeksi. Ja mä olen maailman onnekkain mies, kun saan viedä sut vihille ja kutsua sua mun vaimoksi."

V: "Mä en malta odottaa, että saan viettää sun kanssa koko loppuelämäni."

O: "Voi kulta! Sä sanot niin kauniita asioita!"

O: "Eiku ainiin, pitiks mun nyt sanoa ne mun valat?"

V: "No joo, mut ei mitään hätää."

V: "En malta odottaa, että kuulen sun valat."

O: "Noh.. Viljami. Mä en vieläkään voi uskoa, että me ollaan tässä. Siis me! Menossa naimisiin! Ihanku kaks aikuista tai jotain."

O: "Niinku sä tiedät, mulla kesti vähän pidempään päästä sinne missä sä oot.. tai siis nähdä sut muutenki, ku vaan mun parhaana ystävänä."

O: "Mut sit ku mä lopulta näin, niin.. voi luoja mitä mä näinkään! Maailman ihanimman pojan, joka oli ihan parasta poikaystävämateriaalia!"

O: "Mä en enää ikinä halua päästää sua menemään. Mäkään en malta odottaa, että päästään viettämään koko loppuelämämme yhdessä!"

V: "Tämä sormus.."

V: ".. olkoon symboli ikuisesta rakkaudestani.."

V: ".. sinua kohtaan, Olivia Aavikko."

O: "Ja tämä sormus olkoon symboli.."

O: "..ikuisesta rakkaudestani sinua kohtaan, Viljami Vuori."

---

Toni: "No, mikä fiilis äijällä?"

Nate: "Tosi onnellinen Olivian puolesta, tottakai!"

N: "Mutta myös vähän haikea. Tää paikka tuo paljon muistoja mieleen."

N: "Välillä mä mietin, et.. mitä jos mä olisinki menny sillon naimisiin.. millaista mun elämä olis nyt.."

T: "Sä siis kadut, että jätit Siljan alttarille?"

N: "No.. kyllä ja en. Tai siis, kai se oli oikea ratkaisu silloin. Mutta tämä päivä sai vaan miettimään asioita."

N: "Mä kelasin sillon, et kyllä niitä tilaisuuksia vielä tulee, mut miten kävikään.. Mun tyttärenikin ehti naimisiin ennen mua!"

T: "No pitäiskö sun tehdä asialle jotain? Kosi Alissaa!"

N: "Meinaatko? Mut.. mä en oo varma haluanko mä just sen kanssa naimisiin.."

T: "Miiitä mitä, nyt kerrot kaiken!"

N: "No siis.. Silja just kertoi eronneensa Micosta. Ja että se rakastaa mua vielä."

T: "Okei, eli sulla on nyt siis kaksi naista joista valita! Ei oo varmaan mikään helppo päätös."

N: "No ei, mut mulla alkaa olla jo aika hyvä käsitys siitä kumman mä aion valita. Katotaan vuosi tästä eteenpäin, niin meikäläinen on onnellisesti purjehtinut avioliiton satamaan!"

---

20 vuotta myöhemmin:

T: "No, kumman sä valitsit?"

N: "Noh, se onkin vähän pidempi tarina se."

---

Näin sai Olivian tarina lopulta päätöksen ja onnellisen loppunsa. :) Seuraava osa aloittaa seuraavan sukupolven tarinan. En uskalla luvata milloin se ilmestyy. XD Mutta ilmoittelen taas Facebookin puolella. :)

3.41 Kohtaamisia

---

Katrine: "No? Meinaaksä mennä juttelemaan sille?"

Olivia: "En mä tiedä.. en mä viitti.."

K: "No mikset? Sä haluat kuitenkin!"

O: "Nojoo, mut.."

K: "Kato nyt niitä. Ville haluaa olla nyt Jossun kanssa, en mä voi sille mitään. Se aikoo tänään pyytää sitä tyttöystäväksi, enkä mä voi sillekään mitään."

K: "Hei camoon! Et luovuta nyt!"

K: "Nyt mä keksin mitä me tehdään!"

O: "Ei pliis tehdä nyt yhtään mitään. Anna olla jo! Unohda!"

K: "Luota muhun!"

Ennen kuin Olivia ehti estellä, Katrine oli jo pompannut ylös ja suunnisti kohti Viljamin ja Jossun pöytää.

Viljami: "Tuota, Jossu.. Me ollaan tapailtu tässä jo jonkun aikaa, ja.. mä mietin että.."

K: "Moiii! Sori ku häiritsen, mut ooksä se tubettaja, YoshiGrrrl?"

Jossu: "Joo! Hei siistii et joku tunnistaa!" K: "Voisinks mä saada sunkaa yhteiskuvan?"

J: "Joo, tottakai!"

V: "Mä käväisen hakemassa meille juotavaa, jutelkaa te rauhassa."

K: "Siistii! Hei voisinko mä saada vähän vinkkejä, ku mä en vaan saanu tota lainerii toimimaan.."

VIllen kävellessä kohti baaritiskiä Katrine yritti huomaamattomasti viittoa Olivialle, että nyt olisi hyvä hetki toimia. Onneksi Olivia tajusi hänen suunnitelmansa ja suuntasi Villen luokse.

K: "Aijaa? Siistii, mä en koskaan ees tullu ajatelleeks, et sen vois tehdä noin..!"

J: "Joo, se on taito, jonka oppii vain treenaamalla. Kevyellä kädellä vaan, niin kyllä se siitä lähtee!"

Jossun selittäessä siveltimien saloja Katrine yritti huomaamatta vilkuilla baaritiskille. Olivia ja Ville ainakin juttelivat, se oli hyvä merkki.

J: "No mut jos tää vastaus sun kysymykseen, niin mä voisinkin tästä.."

K: "Itse asiassa! Ööö.. voisiksä kertoo vielä miten sä saat luomivärin levittymään noin tasaisesti?"

Ei häntä oikeasti meikit kiinnostaneet tällä hetkellä niin paljoa, baaritiskillä vain asiat näyttivät menevän erittäin huonoon suuntaan, joten hänen piti pelata aikaa vielä hetken.

K: "Ku mulla on aina niin paljon ongelmia sen kanssa..!"

J: "No siis joo, mut kyl toi sun näyttää aika tasaisesti levittyneen."

K: "Nojoo, mut..! Mietin vaan et jos sulla ois jotain pro vinkkejä tai jotain?"

J: "No, siis sehän on täysin kiinni pohjustuksesta..."

"Itse asiassa, sä taidat olla oikeessa, kyllä mä handlaan sen ihan riittävän hyvin. Kiitti kuitenkin," Katrine sanoi pikaisesti hölmistyneelle Jossulle ja lähti Olivian perään.

---

Hetken päästä, Olivian rauhoituttua:

K: "Noniin, nyt kerrot kaiken. Mitä sä siis sanoit sille?"

O: "No että mä en halua, että se on Jossun kanssa. Sit se kysy et mitä vikaa Jossussa. Vastasin et ei mitään, mut mä en halua että se on kenenkään kanssa, koska mä tykkään siitä. Että mä haluan, että se on mun kanssa."

K: "Okei, hyvä. Mitä se siihen?"

O: "Ei eka mitään. Mä ootin että se ois ilahtunu, mut se näytti enemmän siltä niinku sen pää hajois kohta."

O: "Sit se sano et se nyt vaan on Jossun kanssa ja tää on nyt myöhäistä."

K: "No voi perse.. no mut hei, nyt.. Nyt sä unohdat sen kusipään!"

K: "Usko mua, sä löydät vielä niin paljon paremman.."

V: "Olivia?"

O: "Ville?! Mit..?"

V: "Voidaanko jutella jossain? Kahdestaan?"

K: "Mee vaan, ei mua haittaa. Tsemppiä!"

O: "Kiitti, Katrine! Oot paras!"

Olivia nousi ylös vapisevin jaloin ja lähti kävelemään Villen perässä ulos.

"Tervehdys, kaunis neito! Saanko liittyä seuraan?"

---

V: "Mitä sä tarkotit kun sä sanoit, että sä et halua että mä oon kenenkään muun kanssa? Ja että sä haluat olla mun kanssa?"

O: "No.. mä tarkotin just sitä mitä mä sanoin.."

V: "Niin, mut.. onks toi nyt vaan jotain mustasukkaista omistushalua, että mä en vaan saa olla kenenkään muun kanssa, vai.. haluuksä oikeesti olla yhdessä? Muutenki ku kavereina?"

O: "J-joo..! Kai.."

V: "Kai?? Olivia, mä oon tavannu tosi kivan tytön jonka kanssa oon alottamassa suhdetta. Jos sä haluat tulla siihen väliin, sun pitäis olla aika helvetin paljon varmempi, ku pelkkä joo kai!!"

Olivia meni hetkeksi hämmennyksiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän kuuli Viljamin kiroilevan.

O: "Mä en tiedä mitä sanoa.."

O: "Mä vaan tiedän, että mä kadun sitä lopun elämääni, jos mä en koskaan saa tietää oisko meistä tullut jotain."

Viljami oli kauan hiljaa.

V: "Mulla on nyt Jossu. Jota mä haluan pyytää mun tyttöystäväksi. Ja joka on alusta asti ollut varma siitä, että haluaa olla mun kanssa."

V: "Jos mä kuuntelen mun järkeä, niin mä pidän meidät kaverizonella ja keskityn Jossuun."

O: "M-mä ymmärrän.."

V: "Joten jos mä tiedän ja tiedostan tän kaiken.. niin miks mä sit sanoin Jossulle ennen tänne tuloa, että mä en voi olla sen kanssa, koska mä en vain pääse susta yli?"

O: "Sä sanoit mitä??" Tarkotatsä että..?"

"Tarkotan," Ville sanoi harppoessaan huoneen halki Olivian luo.

V: "Mä tarkotan, että mäkin kadun lopun elämääni, jos en saa tietää oisko meistä tullut jotain."

O: "Ollaanko me yhdessä nyt?"

V: "Mun puolesta voidaan olla, jos se sopii sulle."

O: "Sopii! Mä en malta odottaa, että pääsen kertomaan tästä Katrinelle!"

---

Niin saivat Olivia ja Ville lopultakin toisensa! <3 En uskalla luvata milloin seuraava jakso ilmestyy, mutta sen kuvaaminen on kyllä jo hyvällä alulla. Se on tarinan päätösjakso, joten mun pitää vielä tehdä vähän CC-shoppailua ja muutenkin valmistautua. Kauden vaihtuminen ansaitsee aina jotain uutta ja spessua. <3

Infoilen taas Facebookissa, kun se alkaa olla valmis julkaistavaksi. :)