Turhauduttuaan siskoihinsa Sanni oli lähtenyt lenkille. Ikävästi alkanut ilta sai kuitenkin mielenkiintoisen käänteen, kun hän törmäsi rannalla ihastukseensa.
Sanni "Antsu?? Mitä sä täällä teet?"
Antsu: "Mun porukat asuu tässä aika lähellä. En saanu unta ja päätin lähteä iltakävelylle. Näin sut metsäpolulla juoksemassa tänne päin ni ajattelin tulla moikkaamaan. Sähän opiskelet myös Kevätlammen urheilulukiossa? Muistan nähneeni sut urheilukentällä pari kertaa."
S: "Joo! Just alotin ekan vuoden. Sä oot vissiin jo abi?"
A: "Jep, viimeisiä viedään! Mikäs sun nimesi on?"
S: "Ah niin tosiaan, mä oon Sanni."
A: "No Sanni, jos saan esittää vastakysymyksen, niin mitä sä täällä rannalla teet näin myöhään illalla?"
S: "Mäkään en saanu unta. Oon aina ollu yöeläjä, en tiedä miks."
A: "Sama. Mä alan aina virkistymään illalla, ku pitäis olla menossa nukkumaan."
Sanni katseli Antsua ja tunsi olevansa kuin unessa.
Koko koulun.. eipäs, ei vain koko koulun, vaan koko Kevätlammen komein jätkä oli siinä hänen edessään ja jutteli hänelle! Voiko tämä edes olla mahdollista? Ja jos voikin niin miten ihmeessä??
Olivia kotiutui projektiensa parista myöhään illalla ja oletti kaikkien olevan jo nukkumassa ja talon pimeänä. Olohuoneessa oli kuitenkin valo ja hän löysi sieltä kuopuksensa Ennin pleikkarin ääreltä.
Olivia: "Enni, mitäs ihmettä sinä teet valveilla näin myöhään? Sinun pitäisi olla nukkumassa!"
Enni: "Mä olin jo nukkumassa. Sit mä heräsin. Ei nukuttanu enempää."
O: "Jahas, no tuota.. mitäs sinä teet?"
E: "Pelaan pleikkaa Lucan kaa. Älä ny häiritte!"
O: "Vai että Lucan?"
E: "Joo. Voitko äiti pliis mennä jo? Sä häirittet meidän peliä! Luca voittaa mut kohta!"
Olivia huokaisi. Ennillä oli ollut sama mielikuvitusystävä jo pienestä tytöstä asti. Nyt tämä oli kuitenkin jo yläasteella ja Olivia olisi toivonut, että tytöllä olisi ihan oikeitakin ystäviä.
Toisaalta hän ei kuitenkaan ollut niin kovin huolissaan, olihan hän itsekin viihtynyt omassa mielikuvitusmaailmassaan pitkälle lukion loppuun asti.
Vaikka tilanne oli kyllä nyt ihan erilainen ja Ennillä oli rakastava perhe ympärillään, mitä Olivialla ei ollut suurimman osan elämästään. Mutta hän uskoi silti, että Luca katoaisi, kun on sen aika.
O: "Selvä, no minä lähden tästä nukkumaan. Yrittäkäähän pelata se nopeasti loppuun. Ja sitten menet kyllä takaisin sänkyyn! Lupaatko?"
E: "Joo joo, lupaan lupaan! Mee nyt!"
"Heeei, Lucaa! Ei saa töniä tolleen!" Enni huudahti tyhjälle tilalle vieressään. Olivia katseli tyttöä hetken lempeästi ja lähti sitten nukkumaan.
E: "Lähtihän se lopulta. Mä luulin, että se ei jätä meitä ikinä rauhaan!"
Luca: "Aaaaand scoreeeee! Maali! Eikun kaato!"
E: "Heei! Ei oo reilua!"
L: "Don't hate the game, hate the playah! Eiku miten päin se meni.."
E: "Jeee! Mä voitin!!"
L: "Eeeeiiiiiii!!"
L: "Vaadin revanssia!"
E: "No okei, yks peli vielä. Mut sit lähetään nukkumaan."
L: "Mutku ei nukuta vielä!"
E: "Mä tiedän. Mut äiti käski!"
L: "Mut.. tiedäks mikä olis hauskempaa?"
E: "No?"
L: "Lähetään leikkipuistoon! Mä haluan keinumaan!"
E: "Eeeen mä oikein tiedä.. me ei saatais kyl lähteä keskellä yötä mihinkään ilman lupaa.."
L: "Ei kukaan huomaa, ku kaikki on nukkumassa! Ja puistossa ei ois ketään muita, saatais keinua ihan keskenämme."
E: "No.. kai me voidaan sit hetkeksi mennä."
Sanni ja Antsu olivat jutellessaan kiertäneet saaren toiselle puolelle katsomaan auringonlaskua.
Hän oli juuri selittänyt kaiken Nate-papan häistä ja heidän eilisestä reissustaan Simsinkiin, kun hän huomasi Antsun katsovan häntä epäuskoisena.
A: "Siis te kävitte päiväreissun Simsingissä? Sun porukat on varmaan tosi rikkaita, ku niillä on varaa lennellä noin vaan edes takaisin."
S: "No, ei oikeestaan. Mutsi on töissä Simlandin ilmailuvirastossa, niin ilmaiset lennot tulee vähän niinku luontaisetuna."
A: "Uu, siistiä. Mitä sun faija tekee työkseen?"
Sanni huokaisi. Hän olisi toivonut tämän aiheen tulevan esille vasta paljon myöhemmin.
S: "Se tuota.. opettaa fysiikkaa meidän lukiossa.."
A: "Heetkonen, siis onks Viljami Aavikko sun faijas?!"
S: "No siis.. joo..? Haittaakse?"
A: " Eeeei, mietin vaan et meitsin täytyy vissiin alkaa opiskelemaan vähän ahkerammin."
S: "Kuinka niin?"
A: "No koska meikäläinen on aika käsi fyssassa.. ja jos sun faijas pitää mua ihan luuserina, niin.."
A: "..sit mä en varmaan saa tehdä näin."
Kotona Enni sammutti valot kaikessa hiljaisuudessa, livahti ulos ja suunnisti metsäpolkua läheiseen leikkipuistoon.
E: "Anna mulle vauhtia, Luca!"
E: "JEEEEEEEEE!"
Myöhemmin:
E: "Okei pitäiskö nyt lähtee kotiin?"
L: "Mut.. mä en haluis vielä mennä.."
E: "Mutku meidän on oikeesti pakko!"
L: "Haluaisitko sä ensin nähdä missä mä asun?"
E: "Oikeesti?? Todellakin haluan!!"
L: "Seuraa mua.."
Seuraava jakso ilmestyy.. no, sitten kun ilmestyy XD
