4.3 Aikalisä

---

Enni oli livahtanut keskellä yötä ulos keinumaan ystävänsä Lucan houkuttelemana. Hän halusi lähteä jo kotia kohti, mutta Lucalla (joka oli siis ihan todellinen, eikä mikään mielikuvitusystävä, kuten kaikki väittivät) oli muita suunnitelmia.

Luca: "Ennenkun lähdetään takaisin kotiin, niin haluaisitko sä nähdä missä mä asun?"

Enni: "Oikeesti?? Todellakin haluan!!"

L: "Seuraa mua.."

E: "Luca? Mihin sä menit?"

"Tuu vaan rohkeasti perässä!" Enni kuuli Lucan äänen kaikuvan jostain onton puun sisältä. Hän veti syvään henkeä, sulki silmänsä ja astui eteenpäin.

Hetken päästä hän tunsi lämpimän tuulen kasvoillaan ja kuuli lintujen laulua.

E: "Siis MISSÄ me oikein ollaan?? Tää paikka on ihana!!"

E: "Luca? Missä sä oot?"

"Tässä," hän kuuli Lucan äänen selkänsä takaa.

Tai siis.. se oli kyllä Lucan ääni, mutta siinä oli jotain erilaista. Se oli jotenkin.. pehmeämpi.

Enni kääntyi ympäri, eikä ollut uskoa silmiään.

E: "Luca?? Miten sä oot ihan erinäköinen ku aina ennen?"

L: "Tältä mä näytän oikeasti, kun mä olen kotimaailmassani."

L: "Muistathan sä kuinka mä kerroin, miten mä en voi näyttäytyä sun maailmassasi niin että muut voisivat nähdä mut ja kuinka robottihaarniska on ainoa keino siihen, että sä pystyt näkemään mut?"

E: "Nojoo, mut en mä tienny että sä olisit noin.. noin.."

E: "Siis sä oot ehkä kauneinta mitä mä oon ikinä nähnyt!"

L: "Noh, tässähän ihan nolostuu.."

L: "Itse asiassa.. säkin olet mun mielestä oikein-"

Lucan lause jäi kesken ja tämä jähmettyi paikoilleen, kuin kuulostellen jotain.

E: "Mitä? Mäkin olen sun mielestä oikein mitä?"

Ja seuraavassa silmänräpäyksessä poika oli kadonnut.

E: "Luca?"

E: "Huhuu..?"

Seuraavaksi Enni meinasikin saada slaagin pelkästä säikähdyksestä.

Olivia: "Voi rakas! Löysinhän sinut lopulta, voi luojan kiitos!!"

E: "M-mit..?"

O: "Missä ihmeessä sinä olet ollut?! Ymmärrätkö yhtään miten huolissaan me kaikki ollaan oltu??"

O: "Hetken luulin että en enää ikinä näe sinua!"

E: "Anteeksi äiti.. Me tultiin Lucan kanssa vaan ihan hetkeksi keinumaan, mun piti ihan oikeasti lähtee kotiin ihan kohta!"

O: "Ihan vaan hetkeksi? Voi kultapieni, kun sinä olet ollut kadoksissa jo melkein kaksi päivää!"

E: "En varmasti ku ihan hetken vaan! Sun on pakko uskoa mua!"

Olivia huokaisi. Hän ei enää tiennyt mitä tehdä. Miten ihmeessä tyttö oli saattanut kadottaa ajantajunsa noin täydellisesti..?

O: "Kuulepa Enni, kun tässä nyt ei oikein ole kyse siitä uskonko sinua vai en.. "

O: "Vaan kun nyt on ihan oikeasti maanantai. Me näimme sinut viimeksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja kun tajusimme eilen aamulla että et ole kotona, olemme sen jälkeen etsineet sinua kissojen ja koirien kanssa!"

E: "Anteeksi, äiti. Mä en ihan oikeasti tiedä mitä tapahtui. Me vaan keinuttiin Lucan kanssa ja..!"

Olivia hengitti muutaman kerran syvään ja hillitsi parhaansa mukaan yhä voimistuvan halunsa jatkaa saarnaamista.

O: "Tiedätkö mitä? Ei sillä ole väliä. Tärkeintä on se, että löysin sinut! Tule, lähdetään kotiin kertomaan muillekin, että olet turvassa."

Todellisuudessa sillä oli väliä, paljonkin. Olivia nimittäin alkoi olemaan nyt oikeastikin huolissaan.

Kai hänen pitäisi jutella tilanteesta Viljamin kanssa. Häntä pelotti jo valmiiksi mitä kaikkea vielä tapahtuisi ja mikä tulisi olemaan hänen miehensä reaktio.

---

Eikä hänen pelkonsa ollut mitenkään aiheeton.

Viljami: "Nyt saa riittää! Tämä oli viimeinen pisara!!"

O: "Älä nyt.. tälle kaikelle on varmasti ihan järkevä selitys.."

V: "Mutta kun tuollainen omissa haaveissaan eläminen ei ole normaalia! Ei 13-vuotiaalla kuulu olla enää mielikuvituskavereita!"

Olivia nyrpisti nenäänsä. Hän oli kyllä kertonut Viljamille paenneensa lapsena omaa kurjuuttaan mielikuvitusmaailmaansa. Mutta Villekään ei tiennyt läheskään kaikkea, kuten esimerkiksi sitä kuinka hän vielä lukiossakin vietti suurimman osan ajastaan oman päänsä sisällä.

O: "Kuka sinä olet sanomaan mikä on normaalia ja mikä ei!? Ei tämä tilanne nyt oikeasti niin paha ole..!"

V: "Ai ei ole?? Enni oli metsässä melkein kaksi päivää, eikä itse edes tajunnut sitä! Se tyttö on saatava hoitoon, etkö ymmärrä??"

O: "Niinpä kai.."

V: "Tiedän, että sulla oli rankka lapsuus ja haavemaailma oli sulle pakokeino. Mutta rakas, sulla oli oikeasti asioita mitä paeta. Sinä kasvoit ilman vanhempia ja menetit mummosi, ainoan huoltajasi, tosi nuorena. Ennillä on kaikki hyvin, tai ainakin me olemme tehneet parhaamme, jotta tytöillä olisi vakaa ja turvallinen elämä. Sitäpaitsi, sinun mielikuvitusystäväsi olivat simejä, jotka tunsit oikeastikin. Montako toisessa ulottuvuudessa asuvaa keijukaisrobottia tunsit?"

O: "Hmm.. en tiedä.. ehkä sinä olet oikeassa.."

"Missä Enni muuten nyt on?" Ville kysyi.

Olivia oli hetken hiljaa. "Nukkumassa..?" hän sanoi varovasti.

V: "Vieläkin? Keskellä päivää??"

O: "Tyttö valvoi juuri kaksi päivää metsässä! Tai ainakin minä oletan, että valvoi."

O: "Vaikka tottahan se on, että tytöillähän on nukkumiset menneet aina vähän niin ja näin.. Yksikään ei nukkunut päikkäreitä sitten 2v synttäreidensä ja minä annoin asian olla, koska tyttöjen saaminen nukkumaan oli niin hirveätä taistelua joka kerta."

V: "Mutta tytöthän käyvät koulussa kuitenkin säännöllisesti? Kai ne nyt nukkuvat normaalisti yöaikaan?"

O: "Itse asiassa.. Tyttöjen nukkumiset on edelleenkin vähän mitä on. Janni ja Sanni pärjäävät kyllä valvomisensa kanssa ja nukkuvat viikonloppuisin univelkoja pois, mutta Enni.."

Olivia huokaisi.

O: "Ennin opettaja soitti perjantaina. Tyttö ei ollut koko viikkona kertaakaan koulussa. Minä en.. tiennyt miten kertoa sinulle, anteeksi.."

V: "Voi Olivia, milloin sinä opit, että voit - ja sun pitää - kertoa mulle ihan kaikki! Et sinä voi jatkaa asioiden salailua siinä toivossa, että ne ratkeavat itsestään!"

O: "Minä tiedän! Anteeksi.."

V: "Noh. Minusta alkaa tuntua siltä, että Ennin ongelmat johtuvat rajojen ja säännöllisen elämänrytmin puuttumisesta."

V: "Nyt me kaksi laitetaan omat projektit hetkeksi jäähylle ja pistetään meidän perheen asiat kuntoon! Joka iikka menee viimeistään kympiltä sänkyyn ja siitä ei luisteta. Ei edes viikonloppuisin. Ja seitsemältä ylös aamuisin! Eikö vain?"

O: "Hmm. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta idealta."

---

Saa nähdä miten perheen teinit reagoivat Olivian ja Villen yritykseen saada koko poppoon päivärytmit järjestykseen. :D

Seuraava osa on puolittain valmiina, yritän saada sen tässä kesäkuun aikana julkaistua. :)