3.40 Eeppisen kriisin ainekset ovat kasassa

---

Oli kirpsakka maaliskuinen aamu ja Joona oli hereillä poikkeuksellisen aikaisin.

Normaalisti hän nukkui reilusti yli puolenpäivän, mutta kun Matias oli illalla ilmoittanut hypänneensä yöjunaan ja olevansa aikaisin aamusta Kevätlammella, hän ei oikeastaan ollut nukkunut silmäystäkään sen jälkeen.

Joona: "Jaahas, 10 minuuttia myöhässä jo.. perus SVR.. Simlandin Valtion Rautatiet, pyh! Pikemminkin Saat Venailla Rauhassa.."

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen hän näki lähestyvän junan kaukaisuudessa.

J: "Aah, lopultakin!"

Matias: "Moi Joona!"

M: "Ihana nähä lopultakin."

M: "Mie en voi uskoo, että sie oot siinä."

J: "En mäkään!"

M: "Et sie sit liiotellu, ku sie sanoit, et täälä ei oo lunta. Mie aattelin et varmaan on ees vähä!"

J: "Noniin, mitäs mä sanoin! Täällä oli lunta ehkä kaks päivää tänä talvena."

M: "Mut onhan tää siun porukoile oikeesti ookoo? Mie en vaan tienny mihin muuallekaa mennä."

J: "Siis joo, todellakin! Miksei olis? Systerit on muuttaneet aikaa sitte pois, mutsi ja faija vaan tykkää, et on enemmän porukkaa."

Todellisuudessa Ilonalla ja Tonilla ei ollut vielä aavistustakaan tilanteesta.

M: "Kiva kuulla! No, eiköhän lähetä teille sitte."

---

Olivia puolestaan oli mennyt tapaamaan Viljamia, mutta seuraavaan kohtaamiseen hän ei ollut varautunut vielä tässä vaiheessa.

"Moi! Sä oot varmaan Olivia?"

Olivia: "Joo. Sä oot varmaan Jossu?"

Olivia yritti kovasti esittää iloista ja peittää todelliset tunteensa, mutta hänellä oli epäilys, että hän ei onnistunut siinä kovin hyvin.

Jossu: "Olen! Ihana tavata viimein!"

J: "Oon kuullut susta niin paljon. VIlle puhuu susta ihan koko ajan!"

J: "Mut mun pitää nyt mennä. Kivaa leffailtaa teille!"

Viljami: "Toivotaan, että ne tekstitykset toimii. Ne ei aina oikein pelitä noissa waretetuissa leffoissa. Lähinnä jos ei löydä oikeanlaisia tekstityksiä netistä."

O: "Ei mua haittaa. Se leffa on varmaan ihan hyvä ilmankin."

O: "No, pyysitkö sä Jossua treffeille..?"

V: "Joo! Ollaan itse asiassa käyty jo muutamilla treffeillä."

O: "Muutamilla?? Tai siis, sä et oo maininnut mitään."

V: "Sori.. mä oon vaan halunnut kattoa ihan rauhassa miten toi etenee, ennenku puhun mitään.."

O: "No, mites se on sit edennyt..?"

V: "Tosi hyvin! Jossu on tosi kiva."

V: "Mä itse asiassa.. oon miettinyt, että pyydän sitä mun tyttöystäväksi."

O: "Aijaa? Sehän on.. hienoa! Oon tosi.. onnellinen teidän puolesta.."

V: "Kiitti. Mäkin oon tosi onnellinen! Noh, katsotaanpa minkälainen leffa tämä on."

---

J: "Noh, täällä ollaan."

M: "Tosi kiva huone siulla!"

J: "Nooh, joo.. Onhan tää ihan jees.."

M: "Kiitti vielä, että mie sain tulla.. Mie en vaan voinu jäädä Pajupuroon."

J: "Siis mitä oikein tapahtu?"

M: "Siis mie en itekään tiiä! Isäukko vaan sekos yhtäkkiä. Mie luulen, että se näki jotain siun viestejä, ku mie unohin miun koneen auki."

J: "Sä voit olla täällä ihan niin pitkään, ku tarvii."

J: "Niin kauan, että saatte faijas kanssa selvitettyä asiat."

M: "Siihen voi mennä kauan. Isäukko oli tosi raivona."

J: "Ei se haittaa."

J: "Oon vaan onnellinen, että oot siinä."

Heidän herkkä hetkensä keskeytyi, kun oveen koputettiin

"Joona? Tuletko juttelemaan hetkeksi," Ilona huuteli oven takaa.

M: "Ripaus yksityisyyttä ei kyllä ois mitenkään haitaksi!"

J: "Nojoo. Mut mä yritän hankkiutua mutsista nopeasti eroon. Pieni hetki!"

Ilona: "Kuinkas kauan tämä sinun vieraasi aikoo viihtyä Kevätlammella?"

J: "Ei se oikein tiedä vielä."

I: "Minä juttelin isäsi kanssa ja meidän puolestamme Matias on tervetullut viettämään meillä tämän viikonlopun, mutta maanantaina palaisimme mielellämme omaan arkeemme. Ilman ylimääräisiä simejä kattomme alla."

J: "Viikonlopun?? Mutta kun ei sillä ole mitään paikkaa mihin mennä!"

I: "Kai hänellä nyt koti on? Ja perhe?"

J: "Nojoo, mut sen faija on homofobinen kusipää ja heitti sen ulos."

I: "Entäs hänen äitinsä?"

J: "Sen mutsi delas synnytyksessä. Ei sillä oo koskaan ollu muita ku sen faija."

I: "Ai.. Onpa ikävä kuulla.."

I: "Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän ei voi jäädä tänne."

J: "Ja miksi vitussa ei??"

I: "Joona! Nyt siistit suusi!!"

J: "Aaargh! Sä et vaan tajua!!"

I: "Sinä tiedät miten stressaantunut isäsi on ollut firman mentyä konkurssiin. Me joudumme ehkä myymään tämän talon! Meillä ei nyt kertakaikkiaan ole varaa ottaa yhtä uutta suuta ruokittavaksi!"

J: "Tiedätsä mitä?! Haista sinä mutsi pitkä paska!! Ja voit kertoa faijalle samat terveiset!!!"

Joona marssi takaisin huoneeseensa ja paukautti oven kiinni.

Ilona ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Joona ei ollut koskaan puhunut hänelle noin!

Noh, kyllä poika leppyisi. Ajan kanssa. Kuten aina.

---

Seuraava jakso: Kohtaamisia

Kuten Facebookin puolella infosin jokunen viikko sitten, niin tarinan julkaisuaikataulu on muuttunut. Toisin sanoen en pysty nyt toistaiseksi julkaisemaan säännöllisesti viikottaisia jaksoja.

Tarina ei siis ole kokonaan tauolla, jaksoja vain tulee vähän enemmän harvakseltaan ainakin nyt tämän kevään. :) Ilmoittelen Facen puolella aina, kun uusi jakso etenee.

3.39 Hämmennys

---

Viljami: "Nuku vaan rauhassa. Mä oon tossa ulkopuolella, niin kerro jos tarvit jotain."

Olivia: "Ville?" V: "No mitä?"

O: "Tuu tänne hetkeksi."

V: "Miksi? Tai siis ehkä sun ois paras nyt vaan nukkua pääsi selväksi."

O: "Mä vaan halusin kiittää sua, että sä pelastit mut."

O: "Kiitos. Oot ihana."

V: "Olepa hyvä."

V: "Vaikka en mä kyl oo.. mä valehtelin sulle ja kaikkee.."

O: "No niin, mut.. silti."

O: "Sä oot aina tykännyt musta. Ja ollut niin hyvä mulle."

O: "Miten mä en sitä aiemmin tajunnut?"

V: "Hetkinen, mitä..?"

O: "Sä pelastit mut tänään. Mä haluan kiittää sua."

V: "Olivia.. mä en tiedä onko tämä nyt hyvä idea.."

O: "Shhh...."

---

Olivia säpsähti hereille ymmärrettävän hämmentyneenä. Hän tunsi outoa kihelmöintiä vatsanpohjassaan.

Hän oli nähnyt Viljamista hyvin, tuota, erilaisen unen.

Unessa hän oli suudellut Viljamia. Ainiin, ja kutsunut tätä Villeksi.

Oliviasta tuntui, että hän tajusi nyt vasta ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että Viljami oli "hänen" Villensä - poika, jonka kanssa hänellä oli ollut nettisuhde hyvin pitkään, useamman vuoden.

Mutta nettisuhteethan eivät olleet todellisia, tai niin hänestä ainakin tuntui. Netti-Ville oli kadonnut hänen elämästään niin nopeasti ja täydellisesti, että välillä hän mietti oliko sekin kaikki vain ollut unta. Ja Viljami oli ollut hänen paras ystävänsä jo vaikka kuinka pitkään! Poika oli aina tuntunut enemmän veljeltä kuin miltään muulta. Ei hän mitenkään voisi nyt alkaa tuollaisia unia näkemään!

Mutta nyt kun hän katseli Viljamin kuvia puhelimestaan, hän tunsi vatsanpohjassaan samanlaista kihelmöintiä, kuin juuri herättyään.

"Mutta kun se on VIljami! En mä voi siihen ajatella siitä näin! Olkoon miten söpö hymy tai ihanat nappisilmät tahansa.. Se on kaveri ja sillä siisti!"

"Nyt mä tiedän. Mä menen käymään sen luona, niin sit mä varmasti tajuan, että toi oli vaan typerä uni, enkä mä oikeesti halua pussailla sen kanssa. Niin mä teen!"

Hetken päästä hänen puhelimensa piippasi.

"Okei. Nyt mä menen sinne ja juttelen sen kanssa ihan normaalisti. Ja käyttäydyn ihan normaalisti, ihanku en ois mitään unta nähnykään."

"Sit me juodaan kahvia. Kavereina. Ei sen ihmeempää! Jutellaan kaikkea kivaa. Ehkä vähän halataankin, ihan vaan kavereina. Sit Ville tulis mun viereen istumaan ja katsois mua niillä sen ihanilla nappisilmillä ja.."

"Voi pylly.. Mä taidan oikeasti olla ihastunut siihen.."

---

Viljami: "No, mitäpä sulle kuuluu? Ei ollakaan hetkeen törmäilty!"

Olivia: "Joo, ihme kiireitä kummallakin. Pitäis oikeesti nähdä useammin."

V: "Niinpä. Mut hei onhan meillä yhteisiä kursseja keväällä, niin mehän törmätään sit melkeinpä joka päivä!"

O: "Niinpä.. mutta tuota.. mun pitäis puhua yhdestä jutusta.."

Viljamin puhelin kilahti ja keskeytti hänen lauseensa.

V: "Venaa vähän.."

V: "Aahahaa, ei oo totta! Ei hitto..."

O: "No? Mikä oli hauskaa?"

V: "Eeei mikään.. tai siis, ei sitä oikein voi selittää, sun ois pitäny olla siellä.."

V: "Toi oli siis yks Jossu.. Psykologian laitokselta. Ollaan työpari yhdellä kurssilla."

O: "Mä en tiennytkään, että sä olet jollain psykologian kurssilla?"

V: "Joo mä päätin ottaa sen sivuaineeksi."

V: "Mä vähän mietin, että mä pyytäisin Jossua treffeille."

O: "Aijaa? Sehän kuulostaa.. kivalta..!"

V: "Joo! Se on tosi siisti mimmi, diggaan tosi paljon. Mut niin, sun piti puhua mulle jostain?"

O: "Mitä? Niin, joo. Mä oon, tuota.. ajatellut ostaa uudet verhot."

V: "Uudet verhot? Sitäkö sä tulit tänne vartavasten kertomaan?"

O: "No.. joo. Lähtisiksä makutuomariksi huomenna?"

V: "Huomenna? Äääh, mä lähtisin muuten, mut me tehdään Jossun kanssa seminaarityötä koko päivän. Mut katotaan vaikka ens viikolla!"

---

Myöhemmin:

O: "..niin että en mä sitten viitsinytkään puhua mitään.. Vaikka ei sillä ois mitään väliä ollukaan.."

Nate: "Meinaatko sä noin helposti luovuttaa? Se poika oli suhun ihastunut monta vuotta, ei sellainen mene kovin nopeasti ohi!"

O: "Niin kai.. mutta entä jos mä en ookaan varma..? Viljami on mulle tosi tärkeä, mä en halua särkeä sen sydäntä uudelleen.."

N: "Tiedätkö mitä? Tuo vain todistaa, että sä olet fiksu ja ihana tyttö, joka ajattelee asioita todella kypsästi."

O: "Niinpä kai. Mä vaan vähän ehdin jo innostua ajatuksesta, että muuttaisin takaisin meidän kämppään.. ei siis millään pahalla, mä rakastan asua täällä, mutta mun ja Villen kämpässä on niin paljon muistoja."

O: "Mutta se ei taida olla enää mun ja Villen kämppä.. se on vaan Villen kämppä.. ja varmaan kohta Villen ja Jossun kämppä.."

N: "Tiedätkö mitä? Sä pääset kyllä siitä yli ja löydät jonkun vielä ihanamman pojan."

O: "Niinpä kai.."

N: "Tai jos sä et halua päästä siitä yli, niin.. Sit sun pitää varmaan sanoa sille rohkeasti suoraan mitä sä tunnet. Ei sulla ole mitään hävittävääkään."

Seuraava jakso: Eeppisen kriisin ainekset ovat kasassa

3.38 Seuraava aamu

---

Kun Olivia alkoi ensimmäistä kertaa tulla tajuihinsa, hän ei ollut varma pyörikö hän itse vai oliko se vain koko muu maailma joka pyöri vinhaa vauhtia hänen ympärillään.

Oliva: "Mit..?"

O: "Mi..?"

Hän ei ollut mitään käsitystä siitä missä hän oli, miksi hän oli täällä ja miksi hänellä oli niin järkyttävän huono olo. Hän yritti kohottautua, mutta maailma alkoi pimentyä jälleen.

O: "Apua..?"

Välähdyksiä edelliseltä illalta alkoi pyöriä aavemaisina unikuvina hänen mielessään.

O: "M-missä mä oon..?"

Olivia ei edelleenkään voinut käsittää missä ihmeessä hän oli, miten hän oli sinne päätynyt ja kauanko hän oli ollut taju kankaalla. Hän ei selvästi ollut kotona, mutta.. oliko hän Katerinen porukoiden kämpässä? Olivatko he tulleet sinne yhdessä loppuillasta..?

O: "K-kuka sä oot..?!"

O: "Kuka sä oot ja missä Katrine on?? Apua! Apua!!""

"Olivia rauhoitu. Minä tässä vain."

O: "Viljami??"

Viljami: "Mä toin sulle vettä. Tossa pöydällä on myös pari buranaa, jos siltä tuntuu."

"Ah, luojan kiitos," Olivia parahti, heitti särkylääkkeet suuhunsa ja joi koko vesilasin tyhjäksi.

V: "Sulla tais mennä aika lujaa eilen..?"

O: "Vissiin kai.. hetkonen.. mistä sä sen tiedät ja miten mä oon täällä??"

V: "Noh.."

V: "Mä lähdin eilen baariin. Mä näin sut siellä tanssimassa jonkun nuoren tytön kanssa."

V: "Sit joku äijä tuli juttelemaan sulle. Sellanen.. ällöttävän komea kiiltokuvapoika."

V: "Te olitte aika läheisissä tunnelmissa ja mä meinasin jo lähtee, koska mä en ois maailman eniten välittäny kattella sitä."

V: "Mut onneks en lähtenyt. Koska seuraavaksi se äijä lähti retuuttamaan sua kohti ulko-ovea."

Muistikuvat tapahtumista palautuivat yhtäkkiä kirkkaasti Olivian mieleen. Tai niin kirkkaasti kuin ne railakkaan känni-illan jälkeen voivat palautua.

V: "Mä huomasin, että sä aloit olla jo sammumispisteessä, tai enemmänkin ohittanut sen jo aikaa sitten, joten mä päätin seurata teitä."

V: "Mutta kun mä pääsin ulos, te olitte jo kadonnu. Mä meinasin mennä jo paniikkiin, mut sit mä kuulin kolinaa jostain syrjäkuljalta."

V: "Mä näin kuinka sä makasit maassa ja se tyyppi oli puoliksi sun päällä. Mä juoksin paikalle ja huusin että jättää sut rauhaan. Kun se huomas mut, se katos aika nopeasti."

V: "Hämmästyttävän nopeasti, itse asiassa. Mä yritin ensin seurata sitä, mutta se oikeasti katosi ihan silmänräpäyksessä."

V: "Sit mä kannoin sut tänne turvaan. Sori.. mä en tienny missä sä asut nykyisin, joten.."

O: "Hei kiitti oikeesti.. Jos sä et ois ollu siellä.. en tiedä mitä ois voinu tapahtua."

O: "Se tyyppi oli Max.."

Viljamin leukaperät kiristyivät.

V: "AI TOI oli Max?? Hitto jos mä oisin tienny, mä oisin tullu väliin jo siellä baarissa!"

O: "Et sä voinu tietää.. mut kiitos vielä kerran.."

O: "Oikeasti, oon tosi kiitollinen. Mä toivoisin, että voisin hyvittää tämän jotenkin. Miks sä muuten istut täällä huppu päässä ja ulkovaatteet päällä?"

V: "No täällä vetää aika paljon.. ja mulla ehkä saattoi jäädä jokunen lasku maksamatta.."

Niin tosiaan, Oliviankin kädet tuntuivat kylmiltä. Hän ei ollut edes tiedostanut krapulaisen olonsa läpi, että häntä paleli. Maailma alkoi taas pyöriä vähän.

V: "Olivia, sä.. Sä yritit suudella mua eilen. Kun mä toin sut tänne. Sä sanoit, että sä haluat kiittää mua sun pelastamisesta."

O: "Ai yritin vai..?"

V: "Joo. Mä torjuin sut, tietenkin. Sä olit kuitenki todella humalassa. Ja mä tiesin, että sä et oikeasti olis halunnut sitä."

O: "N-niin.. totta.. mä en ollut oma itseni.."

Viljami veti hupun päästään mietteliäänä.

V: "Kuule.. Mä tiedän että sä et tykkää musta sillai.. Etkä sä tunne mua kohtaan samoin ku mä sua.. Mut meidän ystävyys on mulle maailman tärkein, enkä mä halua menettää sua, joten.."

V: "Mä luovutan. Astun taaksepäin. Jos sä voit mitenkään antaa mulle anteeksi valehtelun ja kaiken sekoilun, niin.."

V: "Mä lupaan, että mä en enää ikinä yritä lähestyä sua mitenkään muuten, kuin kaverina. En ikinä. Oikeasti. Mä lupaan ja vannon."

O: "Niinkö? Tai siis.."

O: "Niin, oothan säkin mulle tosi tärkeä ja mun paras ystävä.. Kai mäkään en halua menettää sua.. Ehkä me voitais yrittää jatkaa taas kavereina?"

V: "Jatketaan vain. Kiva saada sut taas mun elämään!"

---

Vasta lähtiessään Olivia huomasi, että Katrine oli yrittänyt soittaa monta kertaa yön aikana. Nate oli myös laittanut viestiä ihan äskettäin.

Olivia yritti kuumeisesti ymmärtää mitä kaikkea viimeisen vuorokauden aikana oli tapahtunut ja mitä siitä kaikesta hän uskaltaisi isälleen kertoa. Todennäköisesti ei juuri mitään, huomioon ottaen että heidän piti alunperinkin käydä vain leffassa ja syömässä.

Mutta Viljami oli taas hänen elämässään, siitä hänen olisi pakko kertoa. Se oli liian suuri asia salattavaksi. Vaikka hän ei oikein vielä tiennytkään mitä tilanteesta ajatteli ja pystyisikö hän oikeasti unohtamaan Viljamin petoksen.

Mutta jokin tässä tilanteessa ei vain tuntunut oikealta. Jokin nakersi häntä sisältä, eikä hän ymmärtänyt mikä se jokin saattoi olla.

Seuraava jakso: Hämmennys