Viljami: "Nuku vaan rauhassa. Mä oon tossa ulkopuolella, niin kerro jos tarvit jotain."
Olivia: "Ville?" V: "No mitä?"
O: "Tuu tänne hetkeksi."
V: "Miksi? Tai siis ehkä sun ois paras nyt vaan nukkua pääsi selväksi."
O: "Mä vaan halusin kiittää sua, että sä pelastit mut."
O: "Kiitos. Oot ihana."
V: "Olepa hyvä."
V: "Vaikka en mä kyl oo.. mä valehtelin sulle ja kaikkee.."
O: "No niin, mut.. silti."
O: "Sä oot aina tykännyt musta. Ja ollut niin hyvä mulle."
O: "Miten mä en sitä aiemmin tajunnut?"
V: "Hetkinen, mitä..?"
O: "Sä pelastit mut tänään. Mä haluan kiittää sua."
V: "Olivia.. mä en tiedä onko tämä nyt hyvä idea.."
O: "Shhh...."
Olivia säpsähti hereille ymmärrettävän hämmentyneenä. Hän tunsi outoa kihelmöintiä vatsanpohjassaan.
Hän oli nähnyt Viljamista hyvin, tuota, erilaisen unen.
Unessa hän oli suudellut Viljamia. Ainiin, ja kutsunut tätä Villeksi.
Oliviasta tuntui, että hän tajusi nyt vasta ensimmäistä kertaa konkreettisesti, että Viljami oli "hänen" Villensä - poika, jonka kanssa hänellä oli ollut nettisuhde hyvin pitkään, useamman vuoden.
Mutta nettisuhteethan eivät olleet todellisia, tai niin hänestä ainakin tuntui. Netti-Ville oli kadonnut hänen elämästään niin nopeasti ja täydellisesti, että välillä hän mietti oliko sekin kaikki vain ollut unta. Ja Viljami oli ollut hänen paras ystävänsä jo vaikka kuinka pitkään! Poika oli aina tuntunut enemmän veljeltä kuin miltään muulta. Ei hän mitenkään voisi nyt alkaa tuollaisia unia näkemään!
Mutta nyt kun hän katseli Viljamin kuvia puhelimestaan, hän tunsi vatsanpohjassaan samanlaista kihelmöintiä, kuin juuri herättyään.
"Mutta kun se on VIljami! En mä voi siihen ajatella siitä näin! Olkoon miten söpö hymy tai ihanat nappisilmät tahansa.. Se on kaveri ja sillä siisti!"
"Nyt mä tiedän. Mä menen käymään sen luona, niin sit mä varmasti tajuan, että toi oli vaan typerä uni, enkä mä oikeesti halua pussailla sen kanssa. Niin mä teen!"
Hetken päästä hänen puhelimensa piippasi.
"Okei. Nyt mä menen sinne ja juttelen sen kanssa ihan normaalisti. Ja käyttäydyn ihan normaalisti, ihanku en ois mitään unta nähnykään."
"Sit me juodaan kahvia. Kavereina. Ei sen ihmeempää! Jutellaan kaikkea kivaa. Ehkä vähän halataankin, ihan vaan kavereina. Sit Ville tulis mun viereen istumaan ja katsois mua niillä sen ihanilla nappisilmillä ja.."
"Voi pylly.. Mä taidan oikeasti olla ihastunut siihen.."
Viljami: "No, mitäpä sulle kuuluu? Ei ollakaan hetkeen törmäilty!"
Olivia: "Joo, ihme kiireitä kummallakin. Pitäis oikeesti nähdä useammin."
V: "Niinpä. Mut hei onhan meillä yhteisiä kursseja keväällä, niin mehän törmätään sit melkeinpä joka päivä!"
O: "Niinpä.. mutta tuota.. mun pitäis puhua yhdestä jutusta.."
Viljamin puhelin kilahti ja keskeytti hänen lauseensa.
V: "Venaa vähän.."
V: "Aahahaa, ei oo totta! Ei hitto..."
O: "No? Mikä oli hauskaa?"
V: "Eeei mikään.. tai siis, ei sitä oikein voi selittää, sun ois pitäny olla siellä.."
V: "Toi oli siis yks Jossu.. Psykologian laitokselta. Ollaan työpari yhdellä kurssilla."
O: "Mä en tiennytkään, että sä olet jollain psykologian kurssilla?"
V: "Joo mä päätin ottaa sen sivuaineeksi."
V: "Mä vähän mietin, että mä pyytäisin Jossua treffeille."
O: "Aijaa? Sehän kuulostaa.. kivalta..!"
V: "Joo! Se on tosi siisti mimmi, diggaan tosi paljon. Mut niin, sun piti puhua mulle jostain?"
O: "Mitä? Niin, joo. Mä oon, tuota.. ajatellut ostaa uudet verhot."
V: "Uudet verhot? Sitäkö sä tulit tänne vartavasten kertomaan?"
O: "No.. joo. Lähtisiksä makutuomariksi huomenna?"
V: "Huomenna? Äääh, mä lähtisin muuten, mut me tehdään Jossun kanssa seminaarityötä koko päivän. Mut katotaan vaikka ens viikolla!"
Myöhemmin:
O: "..niin että en mä sitten viitsinytkään puhua mitään.. Vaikka ei sillä ois mitään väliä ollukaan.."
Nate: "Meinaatko sä noin helposti luovuttaa? Se poika oli suhun ihastunut monta vuotta, ei sellainen mene kovin nopeasti ohi!"
O: "Niin kai.. mutta entä jos mä en ookaan varma..? Viljami on mulle tosi tärkeä, mä en halua särkeä sen sydäntä uudelleen.."
N: "Tiedätkö mitä? Tuo vain todistaa, että sä olet fiksu ja ihana tyttö, joka ajattelee asioita todella kypsästi."
O: "Niinpä kai. Mä vaan vähän ehdin jo innostua ajatuksesta, että muuttaisin takaisin meidän kämppään.. ei siis millään pahalla, mä rakastan asua täällä, mutta mun ja Villen kämpässä on niin paljon muistoja."
O: "Mutta se ei taida olla enää mun ja Villen kämppä.. se on vaan Villen kämppä.. ja varmaan kohta Villen ja Jossun kämppä.."
N: "Tiedätkö mitä? Sä pääset kyllä siitä yli ja löydät jonkun vielä ihanamman pojan."
O: "Niinpä kai.."
N: "Tai jos sä et halua päästä siitä yli, niin.. Sit sun pitää varmaan sanoa sille rohkeasti suoraan mitä sä tunnet. Ei sulla ole mitään hävittävääkään."
