top of page
NSB-tarinakuva.png
Search
Writer's pictureKatja Hyrynkangas

Updated: Apr 3, 2021


 

Toni: "Mä olen niin pettynyt suhun! Kaikki nämä kuukaudet stressiä ja epätietoisuutta, etkä missään vaiheessa voinut sanoa, että sinä sen telkkarin veit!!"


Luukas: "Ei se sitä omasta tahdostaan vienyt, me pakotettiin se."


L: "Me tarvittiin rahaa.. niin me sit myytiin se teiän telkkari.. sori.."


Elina: "Miksi ihmeessä?? Kyllähän minä olisin teille rahaa laittanut, miksi ette pyytäneet??"


Roni: "No kun faija kielsi! Se sanoi että meidän pitää hommata omat rahat eikä pyytää sulta."

Jii: "Mä yritin kannustaa teitä hakemaan töitä, en varastamaan!!"


J: "Johtuuko tämä nyt meidän erosta? Kapinoitteko te, koska te olette nyt rikkinäisestä kodista?"



Kun Ilona lähti katsomaan eteisestä kuuluvaa kolinaa, Joona käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti omaan huoneeseensa.



Käytävältä kuului taas meteliä ja mitä ilmeisimmin Lauran raivoamista.


"Vittu kun kaikki menee perseelleen! Voi vitun vittu!!"

"Rauhoitu Laura.. mit..?" "Ensin Saaran raskaus ja nyt tää! Vitun vitun vittuuu!!!"

"Heeeeetkonen, mikä raskaus??"


Hetken päästä oveen koputettiin.


J: "Ja mitähän te kaksi haluatte?"


L: "Sori hei oikeesti se telkkarihomma.."


L: "Ja muutenkin että ollaan kiusattu sua ja kutsuttu sua pikkuhinttariksi.. Ollaan tosi pahoillamme."


L: "Säkin oot varmaan ihan normi heterojätkä, eikä siinä mitään vaikka et oliskaan, mut.. Voitaisko me jättää nää ikävät jutut menneisyyteen ja olla kavereita?"


J: "No tuota.. kiva että ajattelette noin ja voin mä teidän anteeksipyynnön ottaa vastaan..mut.."


J: "Te teitte mun elämästä helvettiä koko lukion ajan. Ja sitä mä en voi ikinä unohtaa."


J: "Enkä mä ikinä voi myöskään antaa sitä anteeksi."


J: "Eli anteeksipyyntö hyväksytty, kai.. mutta kavereita meistä ei kyllä ikinä tule."


Sen sanottuaan Joona marssi takaisin huoneeseensa ja paiskasi oven perässään kiinni. Kello oli jo vaikka mitä ja Huntingtonit olivat olleet heillä jo monta tuntia! Kai ne nyt jo kohta lähtisivät, niin että hän saisi olla rauhassa??

 

Vieraiden lähdettyä lopultakin Joona hiippaili yövaatteissaan pesemään hampaat.



Hän ei tiennyt mitä keittiössä oli tapahtunut hänen lähtönsä jälkeen, mutta jostain syystä hänen vanhempansa olivat unohtaneet koko television. Ja erityisesti hänen osuutensa sen katoamisessa.



Mutta ei hän valittanut tai mitään. Hyvä vain, jos hänen ei enää tarvinnut pelätä rangaistusta.



Hän istui vielä sängylle selaamaan puhelinta ja huomasi saapuneen yksityisviestin.



59 views0 comments
Writer's pictureKatja Hyrynkangas

Updated: Apr 3, 2021


 

Laura: "Siis.. mä en nyt käsitä tätä yhtään.."


L: "Miten vitussa säkin voit yhtäkkiä olla raskaana??"


Saara: "No.. se nyt vaan tapahtu.."


L: "Ei tollasia noin vaan tapahdu!! Ooksä nyt ihan varma??"


S: "No mä tein ainaki viis testiä, joten.."


S: "Mut hei mieti, me ollaan molemmat raskaana! Meistä tulee äitejä yhdessä!"


L: "Puhu kuule vaan omasta puolestas! Mä en ajatellut pitää tätä."


S: "Tä? Mitä sä tarkotat?"


L: "No sitä, että mulla on varattu aika aborttiin ens viikolle."


S: "Mut.. ethän sä voi..!"


L: "Kyllä mä todellakin voin ja aion myös."


S: "Mut.."


L: "Ei mitään muttia! Mä en päätäni tässä asiassa käännä! Joten turha edes yrittää!!"


L: "Mä en ees halua tietää mitä isä ja äiti tähän sanoo.."


Laura rymisteli etuovesta sisälle. Ilona tuli hyvin nopeasti eteiseen katsomaan mitä on meneillään.


L: "Kiva mutsi, eikö täällä saa olla hetkeä rauhassa ilman että joku tunkee iholle??"


Laura suuntasi keittiöön ja jääkaapille, mutta kääntyi sitten kohti ruokailuhuonetta kuultuaan sieltä ääniä.


Toni: "Laura, tulitkin juuri sopivasti paikalle. Tässä on ne tyypit, jotka varasti meidän telkkarin. Voitko kuvitella? Kaks nuorta juippia!!"


Laura katsoi hämmästyneenä pöydän ääressä istuvaa Luukasta.


Laura: "Mitä sairasta huumoria tää oikein on??"

Luukas: "Antakaa meidän nyt selittää ensin!"


L: "Ihan sama.. ihan VITUN sama!"


L: "Vittu ku kaikki menee perseelleen! Voi vitun vittu!!"

Ilona: "Rauhoitu, Laura! Mit -"


L: "Eikö ihan oikeesti vois olla yks päivä ilman että kaikki menee päin vittua??"


L: "Ensin Saaran raskaus ja nyt tää!"


L: "Vitun vitun vittuuuu!!!"


I: "Siis mikä raskaus??"


Hetken päästä tyttöjen huoneessa:


I: "Noniin, nyt te alatte selittää! Saara, onko se totta että säkin oot raskaana??"


S: "J-joo..?"


L: "No voi jumaliste teidän kanssa!! Kuka on isä??"


S: "Se on.. Roni.. Luukaksen kaksoisveli.."

I: "Eli te siis ootte molemmat raskaana ja tuolle öykkärikaksikolle, joka juuri istuu meidän keittiössä puhumassa meidän varastetusta telkkarista??"

Saara nyökkäsi hiljaa.


I: "Aaargh, mä en pysty tähän!"


I: "En vaan nyt kertakaikkiaan pysty!!"


Eteisessä Ilona kohtasi Elinan, joka oli yllättäen todella hyvällä tuulella.


E: "Kuulitko jo ilouutisen? Meistä tulee kohta yhtä perhettä!"


E: "Minähän olin jo kokonaan luopunut toivosta, kun Emmakin on jo reilusti päälle kolmenkymmenen, eikä sillä ole vielä lapsia, eikä miestäkään sen puoleen. Ihanaa saada uusi vauva perheeseen...!"


Ilona yritti kuunnella Elinan innostunutta pälätystä, mutta hänellä meni ainakin puolet ohitse, eikä häntä oikeastaan edes niin paljoa kiinnostunut.


"Hei sori mut.. voinko mä mennä juttelemaan Lauran kanssa?"

Ilonan ajatukset keskeytti Luukaksen varovainen kysymys äitinsä selän takaa.


E: "Tosiaan, minäkin haluaisin vielä tavata tämän miniäehdokkaani ja kiitt.. tai siis onnitella häntä ihan henkilökohtaisesti."


I: "No ette nyt saa. Laura on väsynyt. Ja niin alan minäkin totta puhuen olla, tähän kaikkeen."


E: "Hyvä on. Me tulemme käymään uudelleen sitten paremmalla ajalla."


E: "Tulkaa pojat, lähdetään. Heippa sitten ja nähdään!"


I: "Enpä olis niin varma.."


Mikäli se oli Ilonasta kiinni, hän ei näkisi noita simejä enää koskaan. Mutta hän pahoin pelkäsi, että se ei ollut hänestä kiinni.


Ruokailuhuoneesta hän löysi Tonin, joka istui vain paikallaan ja tuijotti eteensä.


I: "Kulta? Onko kaikki hyvin?"

T: "En mä tiedä.. tai siis.. mä en oikein ymmärrä tätä nyt.."


T: "Onks.. voiks.. meidän pieni tyttö olla oikeesti..raskaana?"


I: "Sä taisit kuulla, kun Laura kailotti Saaran raskaudesta puolelle naapurustoa..?"


T: "Mitä?? Saaran?? Mä puhuin Laurasta!"

I: "Ah, joo.. ne on tosiaan molemmat raskaana.."


T: "Miten tässä näin kävi?"

I: "Mä en ihan tosissaan tiedä.."


T: "Mitä me oikein tehdään?"

I: "En mä tiedä onko tässä kauheesti tehtävissä.. Tytöt tekee kuitenkin oman päänsä mukaan."


T: "Hmm joo.. meidän tytöt on kyllä harvinaisen itsepäisiä tapauksia.."

I: "Sitähän ne on lapsesta saakka olleet. Saara varsinkin."


T: "Mä olen epäonnistunut isänä! Mä en suojellut mun tyttöjä tarpeeksi ja nyt niiden viattomuus on julmasti viety!!"

I: "Tässä elämässä kieltämättä tapahtuu odottamattomia as.."


I: "Hetkonen, sanoitko sä just että tyttöjen viattomuus on viety?? Miten sä voit ajatella noin konservatiivisesti?! Jos saan muistuttaa, niin ei herralle ollut mikään ongelma viedä mun viattomuutta, kun laitettiin Joona alulle!"


T: "Ehkä sä oot oikeessa.. ehkä mä ylireagoin.. ne vaan on mun pikkutyttöjä ikuisesti, en mä voi sille mitään!"

I: "Niin ne on mullekin. Mutta meidän on silti hyväksyttävä, että meidän pienet on kasvaneet aikuisiksi."


T: "Mutta Saaran lapsen isä ei kuitenkaan ole samanlainen hunsvotti, kuin se hämärä juippi Luukas, jonka kanssa Laura pyörii.. eihän?"

I: "Tuota.. mitenköhän mä tän kertoisin.."


62 views0 comments
Writer's pictureKatja Hyrynkangas

Updated: Apr 3, 2021


 

Roni: "Mitenkäs teikäläisellä on edenny se tilanne Lauran kanssa?"


Luukas: "Ei vielä oikein mitenkään, vaikka varmaan kohta pitäis. Meillä on enää pari viikkoa aikaa päättää halutaanko me pitää se lapsi vai ei."


L: "Tai siis.. eihän me sitä lasta voida PITÄÄ, mutta siis Lauran pitää päättää haluaako se abortin vai ei. Jos ei halua, niin tottakai me annetaan se sit adoptoitavaksi. Ei me olla mitenkään vielä valmiita lapsen saamiseen."


R: "No mut onnea sen kanssa! Onneks meikäläisen ei tarvi murehtia tollasia, koska meillä on ehkäisyhommat kunnossa. Mun naisella on katsos pillerit käytössä. Ei pelkoa vahingoista!"


L: "Kyllä mekin käytettiin kumia, että älä yhtään viisastele siinä!"


Veljekset jatkoivat kinasteluaan lampsiessaan sisälle, mutta se loppui eteisessä kuin seinään, kun he huomasivat millainen vastaanotto heitä oli odottamassa.


Elina: "Nyt pojat tänne ja perseet penkkiin, tällä sekunnilla!!"


R: "Mutsi, mitäs sä täällä? Me ei tiedettykään että sä oot tulossa käymään..!"


E: "Te tiedätte kyllä varsin hyvin, miksi mä olen täällä. Alkakaahan selittää. Mikä on tämä varastettu televisio, jota teidän on nähty kanniskelevan lukion pihalla??"


Jaiks. He olivat selvästi jääneet kiinni.



Sen jälkeen pojilla oli hyvin vähän sanottavaa ja vielä vähemmän suunvuoroja.



Elina ja Jii nimittäin pitivät heille sellaisen kurinpalautuksen, että sellaista ei oltu kuunaan nähty. Ilmeisesti koulun valvontanauhoissa näkyi harvinaisen selvästi, kuinka Joona oli luovuttanut television heille myöhään illalla ja he olivat sen kanssa poistuneet.


E: "Ja nyt te palautatte sen television oikeille omistajilleen."


R: "No ei meillä nyt enää sitä oo!" L: "Joo, ei me edes tiedetä missä se on."


E: "Mitä??" J: "Nyt alatte selittää ja heti! Mihin te kaksi oikein olette sotkeutuneet??"


E: "Tai itse asiassa mulla on parempi idea. Te saatte selittää tämän kaiken sen television omistajille."

 

Myöhemmin television omistajien residenssissä:


Toni: "Mä olen niin pettynyt suhun! Kaikki nämä kuukaudet stressiä ja epätietoisuutta, etkä missään vaiheessa voinut sanoa, että sinä sen telkkarin veit!!"


L: "Ei se sitä omasta tahdostaan vienyt, me pakotettiin se."


Roni potkaisi veljeään pöydän alla.


E: "Noniin, alkakaahan selittää!!"


L: "No kun me tarvittiin rahaa.. niin me sit myytiin se teiän telkkari.. sori.."


E: "Miksi ihmeessä?? Kyllähän minä olisin teille rahaa laittanut, miksi ette pyytäneet??"


R: "No kun faija kielsi! Se sanoi että meidän pitää hommata omat rahat eikä pyytää aina vaan sulta."

J: "Mä yritin kannustaa teitä hakemaan töitä, en varastamaan!!"


J: "Johtuuko tämä nyt meidän erosta? Kapinoitteko te, koska te olette nyt rikkinäisestä kodista?"

L: "No.. ei se nyt.."

R: "Joo, just se! Me ollaan tosi hajalla tästä ja kaikkee."


J: "No ei se silti oikeuta teitä varastamaan!!!"


Jiin ja Elinan jatkaessa poikiensa ripitystä ulko-ovi kävi ja eteisestä alkoi kuulua kolinaa.



Tuohtunut Ilona päätti pitää hengähdystauon ja lähti tulijoita vastaan. Joona päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja livahti kenenkään huomaamatta paikalta.


Huudettuaan Ronille tarpeeksi Jii istui turhautuneena alas.


Luukas: "Kyllä meillä voi olla sellaisia menoja mistä te ette tiedä! Me ollaan jo aikuisia miehiä!!" J: "No menkää sit töihin, voi hyvä luoja sentään!!"


T: "Laura, tulitkin juuri sopivasti paikalle. Tässä on ne tyypit, jotka varasti meidän telkkarin. Voitko kuvitella? Kaks nuorta juippia!!"


Laura: "Mitä, oikeasti??"

Luukas: "Antakaa meidän nyt selittää ensin tää koko keissi loppuun!"


Laura: "Mä oon kuullut ihan tarpeeksi.."


Tuohtunut Laura paineli samantien ovesta ulos. Luukas yritti lähteä hänen peräänsä, mutta Jii komensi hänet takaisin istumaan.


T: "Noniin, puhutaanpa seuraavaksi siitä miten.."


Hänet keskeytti eteisestä kuuluva huuto.


"..ttu kun kaikki ..ee ..seelleen ..tun vit..!!"


Äänestä päätellen huutaja oli Laura.



T: "Niin, eli siis miten te nyt aiotte hyvitt.."


"..sin ..an ...kaus ja nyt tää ..tun ...tuuu!!!"


Raivoaminen päättyi kovaääniseen oven paukautukseen.


T: "Teinitytöt.. Niin, miten te aiotte hyvittää tän meille?"



L: "Mutta tehän saitte siitä rahaa jo vakuutusyhtiöstä! Teillä on uus telkkarikin ja kaikkee!"


T: "Mistäs sinä sen tiedät?"


E: "Tottakai me korvaamme kaiken, television ja ne henkiset kärsimykset, joita tästä varmasti on teille koitunut!"


E: "Ja pojat saavat nyt heti ensimmäisenä käydä pyytämässä Joonalta anteeksi!"

 

Joten, hetken päästä:


L: "Sori hei oikeesti se telkkarihomma.."


L: "Ja muutenkin että ollaan kiusattu sua ja kutsuttu sua pikkuhinttariksi.. Ollaan tosi pahoillamme."


L: "Säkin oot varmaan ihan normi heterojätkä, eikä siinä mitään vaikka et oliskaan, mut.. Voitaisko me jättää nää ikävät jutut menneisyyteen ja olla kavereita?"


J: "Voin mä teidän anteeksipyynnön ottaa vastaan, mut kavereita meistä ei kyllä ikinä tule."


Tämän sanottuaan Joona kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin huoneeseensa. Roni läpsäisi veljeään hartiaan. "Noniin, hoiditpa hienosti taas tuonkin!"

"Minkä mä sille voin jos se ei halua olla meidän kaveri!" Luukas tiuskaisi takaisin.


Veljekset jatkoivat kinasteluaan suunnatessaan takaisin keittiöön. Jospa siellä olisi tunnelma jo rauhoittunut.


J: "Mutta kai sä ymmärrät, että poikien on opittava vastuullisuutta?? Et sä voi joka kerta tulla rahoines pelastamaan ne joka helkutin kiipelistä!!"


Nähtävästi ei ollut.


J: "Nyt me jätkät tehdään niin, että me kolme muutetaan Simsinkiin. Te menette töihin meidän perheyritykseen ja maksatte pikkuhiljaa Tonille ja Ilonalle takaisin joka pennin!"


L: "Ei me nyt voida minnekään muuttaa! Laurakin sai just tietää sen raskaudesta ja.."


J: "Heetkonen, mitä?? Raskaus?? Laura?? Sama Laura joka käväisi tässä äsken??"



Luukas nyökkäsi epävarmasti. Hän katsoi varovasti Tonia, miettien selviäisikö tästä päivästä hengissä, mutta tämä tuijotti lasittunein silmin eteensä eikä näyttänyt reagoivan oikein mitenkään.


J: "Miten te voitte olla noin vastuuttomia?? Alahan selittää!!" R: "Menit sitte möläyttämään? Eikö tullu mieleen, että Laura ei oo ehkä kertonu vielä sen porukoille?" L: "No en muistanu siinä hetkessä!"



Jii tuijotti poikaansa odottaen pikaista, mutta perusteellista selvitystä. Luukas ei kuitenkaan enää tiennyt mitä sanoa. Tonin täydellinen reagoimattomuus oli saanut hänet hämmennyksiin.


Hiljaisuuden rikkoi yllättäen Elina.


E: "Ymmärsinkö nyt oikein? Sinusta on tulossa isä?"

L: "No, kai joo, mut.."


E: "Minusta tulee siis lopultakin isoäiti? Voi poikakulta, miten ihana uutinen!"

L: "Täh??"


E: "Tämä on riemun päivä! Tätä pitää juhlia!!"


E: "Voi Jii, olen niin onnellinen! Suurin haaveeni toteutuu lopultakin!!"


"Nyt lähdetään kotiin juhlimaan! Tulkaa pojat," Elina komensi. Jii, joka oli hämmennyksen vallassa ex-vaimonsa innostuksesta, käveli alistuneen oloisena hänen peräänsä.


Eteisessä heitä vastaan käveli edelleen kiukkuisen oloinen Ilona.


E: "Kuulitko jo ilouutisen? Meistä tulee kohta yhtä perhettä!"


I: "Jaa mitäköhän sä nyt selität?"


E: "Kai sinä nyt äitinä tiedät sen verran lastesi asioita, että tiedät Lauran odottavan Luukaksen lasta? Meistä tulee isoäitejä! Eikö olekin mahtava uutinen?"


E: "Minähän olin jo kokonaan luopunut toivosta, kun Emmakin on jo reilusti päälle kolmenkymmenen, eikä sillä ole vielä lapsia, eikä miestäkään sen puoleen. Ihanaa saada uusi vauva perheeseen! Pitääkin soittaa Emmalle ja kertoa, jos hänkin siitä innostuisi.."


"Hei sori mut.. voinko mä mennä juttelemaan Lauran kanssa?" Luukas kysyi varovasti.


E: "Tosiaan, minäkin haluaisin vielä tavata tämän miniäehdokkaani ja kiitt.. tai siis onnitella häntä ihan henkilökohtaisesti."


I: "No ette nyt saa. Laura on väsynyt. Ja niin alan minäkin totta puhuen olla, tähän kaikkeen."


E: "Hyvä on. Me tulemme käymään uudelleen sitten paremmalla ajalla."


E: "Tulkaa pojat, lähdetään. Heippa sitten ja nähdään!"


I: "Enpä olis niin varma.."




74 views0 comments
pusukuva-cropped-grayed-pinked-cropped-logoed.jpg
trans.png
bi.png
pride.png
bottom of page