3.28 Nyt on jatkot!

---

Maanantaina uudet opiskelijat aloittivat tutustumisviikon valtaosassa Simlandin kouluja. Tämä tarkoitti usein vuoden ensimmäisiä bileitä ja näin oli myös Saaran ja Lauran uudessa koulussa.

He olivat lopultakin lukiolaisia ja sitä varten piti näyttää hyvältä, joten Saara oli penkonut äitinsä komerosta itselleen mekon ja ostanut siihen sopivat kengät.

Heidän poikaystävänsä Roni ja Luukas oli jo potkittu lukiosta pois opiskelujen loputtoman venyttämisen takia, mutta he olivat luvanneet tulla kuokkimaan illan bileisiin.

Saara toivoi sydämensä pohjasta, että Laurakin oli pukeutunut kerrankin tyylikkäästi. Hän oli stailannut siskonsa vaikka kuinka monta kertaa, yrittänyt opettaa tätä pukeutumaan paremmin, mutta oppi ei tuntunut menevän perille!

No, onneksi Lauran oma tyyli ei ollut ihan pahimmasta päästä, joten tähän asti Saara oli jotenkuten sietänyt tilannetta. Mutta tämä oli eri asia nyt! He olivat lukiolaisia ja heidän kuumat poikaystävänsä olisivat siellä! Ainutkertainen tilaisuus tehdä ainutkertainen ensivaikutelma tuleviin opiskelukavereihin.

Saara säpsähti ajatuksistaan makuuhuoneen oven avautuessa.

Saara: "Lopultakin sä tulit. Toivottavasti sä tällä kertaa oikeesti panostit, koska tää on tosi tärk.."

S: "Siis MITÄ sulla on päällä??"

Laura: "Mitä vikaa näissä nyt on?"

Saara yritti hengittää syvään ja laski mielessään kymmeneen. Hän ei aikonut pilata tätä iltaa riitelemällä.

S: "Mä vaan ajattelin, että sä olisit halunnut panostaa tähän ainutkertaiseen iltaan laittamalla päälles jotain sellaista, että sun seurassa kehtaa näyttäytyä.." L: "Anteeks mitä ainutlaatuista tässä illassa on?"

S: "Jaa että mitäkö ainutlaatuista? Hetkonen, mietitäänpäs.. olisko vaikka ihan se että.."

S: "Tämä ilta määrittää meidän sosiaalisen statuksen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Sä et varmaan halua jäädä mihinkään säälittävään pohjasakkaan?"

L: "Tottapuhuen mua ei vois vähempää kiinnostaa. Mulla on just nyt tärkeämpiäkin asioita mietittävänä, kuin se mitä jotkut tyypit, joita mä en vielä edes tavannut, ajattelee musta."

S: "Miten vitussa sua VOI olla kiinnostamatta?? Sosiaalinen status on varsinkin lukiossa.."

L: "Aaaargh, sinä ja sun sosiaalinen statukses! Usko jo, mua ei kiinnosta!"

L: "Kuten sanoin, mulla ihan oikeasti on paljon tärkeämpiäkin asioita nyt mietittävänä. Paljon tärkeämpiä, ku lukio tai jotku random bileet."

Saara katsoi Lauraa järkyttyneenä saamatta sanaa suustaan.

L: "No okei, sori.. Kyl mä tajuan miks tää on tärkeetä sulle, mut.. äh!"

L: "Mut totuus on se, että.. tai siis.."

L: "Ku mun pitäis kertoo sulle yks juttu.."

Saara huokaisi syvään ja istutti sitten siskonsa sängyn reunalle.

S: "No, annahan tulla."

L: "Noh, tuota.. kesällähän mulla ja Luukaksella tuli kolme kuukautta täyteen.."

L: "Minkä sä tietysti tiedät, tehän aloitte Ronin kanssa seurustelemaan samoihin aikoihin!"

L: "No jokatapauksessa, me mentiin sit sänkyyn ekaa kertaa ja.."

S: "Te MITÄ??"

L: "Mentiin sänkyyn. Harrastettiin seksiä. Pantiin. Kai sä tiedät mitä se on? Penis työnnettiin vag.."

S: "No kai mä nyt sen tiedän. Mä en vaan ajatellu, että te olisitte tehneet sen näin nopeasti."

L: "Totta puhuen, en mäkään. Mut sit se vaan jotenki tapahtu. Se vaan tuntu siinä hetkessä yhtäkkiä tosi oikeelta ja luonnolliselta, tiedätsä?"

S: "N-niin kai.."

L: "Siis.. sähän OOT tehny sen Ronin kanssa, vai..?"

S: "Siis joo...! Vaikka kuinka monta kertaa! Oon itse asiassa jo pudonnu laskuista, montako kertaa ollaan jo tehty se.."

S: "Mä en vaan osannu odottaa, että sä olisit ollu noin nopeasti valmis."

L: "No, en mäkään kyllä.. mut se ei ollu varsinaisesti se asia, mistä mun piti sulle puhua.."

S: "Ai kato kello on jo vaikka mitä, meidän pitää alkaa lähtemään!"

L: "No.. kai sitten.."

---

Viljami: "Noniin, ekat fuksibileet on takana! Mikä on fiilis?"

Olivia: "Vähän sekava.. Onks kaikki aina noin humalassa vai oliks ne vaan nää ekat bileet?"

V: "Opiskelijabileet on vähän sellaisia. En usko, että meno siitä kovinkaan muuttuu." O: "Oikeesti..?"

O: "Onhan se sulle edelleen ok, että me ei juoda..?"

Viljamin vakuutettua Olivialle, että raitis linja sopi hänelle paremmin kuin hyvin, ja saatuaan tämän noin niinkuin muutenkin rauhoittumaan, he siirtyivät sisälle.

Sisällä jatkopaikassa meno oli jo katossa.

O: "Oikein deejii ja kaikki, wau!" V: "Niinpä!"

V: "Otaksä jotain juotavaa?"

O: "Joo, vaikka kokiksen." V: "Oolrait. Hei kyyppari, kaks kokista kiitos!"

O: "Ois kiva mennä tanssimaan.. mut en mä ehkä kehtaa!" V: "Mitääh, tottakai kehtaat!"

Ensimmäinen päivä oli mennyt nopeasti. Vähän liiankin nopeasti Viljamin mielestä.

Mutta Olivialla näytti olevan hauskaa ja tämä oli alkanut pikkuhiljaa tulemaan ulos kuorestaan, mikä oli kaikkein tärkeintä.

Hän kävisi vaikka kaikissa bileissä selvinpäin, jos se vain tekisi Olivian onnelliseksi.

Eikä hän toisaalta halunnut hukata yhtäkään sekuntia heidän kallisarvoisesta ajastaan yhdessä olemalla humalassa.

Tässä kaikessa oli vain se ikävä puoli, että Olivia ei arvostanut hänen seuraansa yhtä paljon. Tämä odotti vain ja ainoastaan näkevänsä VIllen.

Kun Olivia sanoi aikovansa kysellä Villeltä missä tämä oli, Viljami ilmoitti käyvänsä vessassa. Hänen oli nyt saatava vetää henkeä rauhassa ja rauhoittaa ajatuksiaan.

---

Saara ja Laura olivat myös saapuneet lukion bileisiin komeiden poikaystäviensä kanssa.

S: "Mennäänkö hetkeksi tuohon sivulle juttelemaan?"

Roni: "Tottakai! Onko kaikki hyvin?"

S: "Joo, kaikki on hyvin. Mä vaan haluan jutella sun kanssa yhdestä jutusta."

S: "Mä halusin kiittää sua siitä, että sä oot ollut niin kärsivällinen mun kanssa."

S: "Ja kertoa että.. mä oon valmis. Mä haluan tehdä sen."

R: "Oikeesti? Ootko sä varma?"

S: "Joo, kyllä mä taidan olla!"

R: "Haluaksä tehdä sen tänä iltana? Mä voin ehkä saada meille vielä hotellihuoneen varattua."

S: "Tänäänkö? Öööö, en mä oikein tiedä.. tää tuli nyt tosi nopeesti.."

R: "Hei, ei mitään hätää. Mä ymmärrän kyllä. Tehdään se sit kun sä oot varmasti valmis."

S: "Kiitti, että ymmärrät. Kai mä en sit ollutkaan ihan niin valmis, ku mä kuvittelin."

---

"Loistavaa, Ville on onlinessa!"

Tällä kertaa Ville vastasi milteipä samantien.

"Mitäh..?"

"Ääääähhh... MIKSI???"

Olivia ei vain kertakaikkiaan voinut ymmärtää! Mitä pelkäämistä Villellä oikeasti saattoi olla??

"Entä jos.. entä jos se ei ikinä uskalla nähdä mua..?"

"Kannattaakohan tollasta jätkää oikeesti odottaa enää.."

Olivia ei päässyt kovin pitkälle ajatuksissaan, kun hän kuuli yllättävän äänen takaansa. "Hellou, beibe!" sanoi miehekäs ääni viettelevästi. "Ville!" Olivia hihkaisi mielessään ja kääntyi salamannopeasti ympäri.

O: "Sä tulit sittenkin! Mä tiesin sen!"

Mutta hänen riemunsa vaihtui hyvin nopeasti hämmästykseen.

O: "MAX??"

Seuraava jakso: Maailman omituisin ilta

3.27 Muutto, osa 2

---

Aamu koitti syrjäisessä motellissa, johon Silja ja Nate olivat jääneet yöksi auton hajottua ikävästi vain parin tunnin ajomatkan päässä Simsingistä.

Silja oli herännyt aikaisin, eikä enää saanut unta. Hän mietti uskaltaisiko hän soittaa Olivialle. Nate oli vielä syvässä unessa, mutta kello oli jo seitsemän, joten ei se haittaisi vaikka Silja hänet vahingossa herättäisikin. Olivian puhelin oli kuitenkin äänettömällä, jos tämä oli vielä nukkumassa.

Silja katseli nukkuvaa miestä hymyillen ja muisteli edellistä iltaa.

He olivat molemmat olleet väsyneitä ja nälkäisiä. Koko muuttourakan ja auton hajoamisen tuoman pettymyksen tuoma stressi purkautui lopulta massiivisena riitana.

Mikä päättyi kummankin yllätykseksi siihen, että he suutelivat.

Nate: "Silja.. mitä me nyt oikein ollaan tekem.." Silja: "Haluuksä oikeesti puhua nyt?"

Jep, he olivat päätyneet sänkyyn, vaikka kumpikaan ei ollut sitä millään lailla suunnitellut.

Vaikka ei Silja voinut sitä kieltää, etteikö Nate olisi hänen mielessään pyörinyt useinkin..

Hänen tilanteensa vain oli niin monimutkainen. Hänen pitäisi puhua Naten kanssa jossain vaiheessa, ihan ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. Vielä ei ollut sen aika.

Nyt hän soittaisi Olivialle!

Odotellessaan Olivian vastaavan Silja katseli vielä nukkuvaa Natea. Hän kuunteli tämän unista tuhinaa tuuttausten välillä ja tajusi miten paljon hänellä olikaan ollut miestä ikävä.

Puhelinvastaaja herätti hänet ajatuksistaan.

"No hei Olivia! Anteeksi kun soitan näin aikaisin, toivottavasti en häirinnyt."

"Oon itse asiassa hämmästynyt että tämä puhelu tuli yleensäkään läpi, koska nämä Unholanotkon kuuluvuudet on mitä on. Nytkin soitan tän motellin ilmaisen wifin kautta."

"Täällä on aamupala alkamaisillaan, mikä tarkottaa sitä että mä potkin kohta sun isäs hereille, käväistään syömässä ja lähdetään ajelemaan sinnepäin."

"Mun hajonnut auto hinattiin yöllä pois, mut me saadaan kyyti. Mä kerron siitä sit lisää ku tullaan."

S: "Meillä on yllätys sulle! Nähdään muutaman tunnin päästä!"

---

Puhelimen soidessa Olivia oli syvässä unessa.

Mutta hän ei siitä pahemmin häiriintynyt, sillä kuten Silja oli arvellutkin, hänen puhelimensa oli äänettömällä. Kuten muutenkin enimmäkseen.

Herättyään hän kuunteli viestit ja pomppasi innoissaan ylös. Mikähän yllätys Natella ja Siljalla mahtoi olla?

Viljami oli näköjään jo herännyt ja noussut ylös. Heidän lähimarketista hankkimansa ilmapatjat olivat todella epämukavat nukkua eivätkä lähellekään sitä luksusta mihin Olivia oli tottunut, mutta hän oli tavaroiden pakkauksen ja matkustamisen jälkeen niin poikki, että oli nukahtanut heti ja nukkunut läpi yön sikeästi.

Seuraavaksi Olivia haistoi kahvin, jota Viljami oli juuri keittänyt.

Olivia: "Ihanaa, sä oot keittäny kahvia!"

Olivian kahvirakkaus oli verrattain uusi juttu. Aiemmin hän ei ollut koskaan maistanut kahvia, eikä varsinaisesti edes tykännyt sen hajusta.

O: "Mun aamu on pelastettu! Kiitos!"

Mutta kun Ville oli kertonut olevansa siihen suorastaan koukussa, Olivia päätti myös opetella juomaan sitä.

Viljami: "No kuule olepa hyvä! Kiva että heräsit sopivasti sitä juomaan heti tuoreeltaan."

Se että Viljamikin joi paljon kahvia oli aluksi ärsyttänyt Oliviaa suunnattomasti, mutta nyt hän oli siitä todella kiitollinen. Ei hän itse olisi välttämättä tajunnut edellisenä iltana napata marketista kahvinkeitintä mukaan.

O: "Ootko sä kauankin ollut hereillä?"

V: "En kovin kauaa. Hei tuu tsekkaan, täältä tulee vanhoja Simdeyn piirrettyjä!"

Tunnin kuluttua ovikello soi.

Nate: "Noniin, täällä ollaan! Perillä lopultakin!"

N: "Katsos Olivia kuka riensi meidän apuun! Tässä on Lauri, mun pikkuveljeni elikkäs sun setäsi." Lauri: "Tottakai mä lähdin, kun kuulin että broidi on pulassa. Ja tietysti myös koska kuulin, että mä pääsisin lopultakin tapaamaan mun kauan kadoksissa olleen veljentyttöni!"

O: "Ihanaa, että pääsitte lopulta tänne! Mä olin niin huolissani."

S: "Miksi ihmeessä? Mehän jäätiin vain matkalle jumiin, ei sen vakavampaa!"

O: "No hei Unholanotko on pelottava paikka!"

O: "Hei isä! Kiva että löysitte perille!"

O: "Hei Lauri-setä, kiva tutustua!"

O: "Vaikka mä oonkin täällä just heränneenä pyjamassa, ku en tienny yhtään että tänne tulee uusia simejä tänään." N: "Sori kun ei kerrottu, me haluttiin pitää se yllätyksenä."

Olivia kehotti vieraita ottamaan kahvia ja lähti vaihtamaan päivävaatteita. Sitten he alkoivat porukalla kantamaan tavaroita peräkärrystä sisälle ja pikkuhiljaa sisustamaan kämppää.

S: "Tästähän tuli ihan kiva, kun tänne saatiin vähän väriä ja lisää valoa!"

Nate ja Silja olivat tuoneet Olivialle ison osan Evan kalusteista.

Koska Olivia sai makuuhuoneen omaan käyttöönsä, Viljami sijoitti oman hätävarasänkynsä olohuoneeseen.

Tämä kaikki tuli Olivialle yllätyksenä. Hän oli odottanut saavansa vanhan sänkynsä mukaan, jolloin he olisivat voineet jakaa makuuhuoneen. Mutta Silja oli sitä mieltä, että koska Olivia oli nyt aikuinen nainen, niin hänen vanha lastensänkynsä sai lähteä. Tilalle he toivat Evan vanhan parisängyn, mitä Olivia arasteli alkuun, mutta kun huone saatiin sisustettua, hän alkoi pikkuhiljaa tottua ajatukseen. Nyt kun sänky oli täällä, se ei enää muistuttanut Eva-mummista niin paljoa.

Oman työpöytänsä ja tuolinsa hän sentään sai, vaikka Nate yrittikin kertoa hänelle miten tärkeää olisi panostaa kunnolliseen työergonomiaan. Olivia ei vain halunnut luopua kaikista omista jutuistaan ihan vielä.

Nyt kun he olivat lopultakin valmiita, kello oli jo paljon. Olivia ei vieläkään voinut käsittää miten nopeasti Simsingissä tuli säkkipimeää. Kesällä aurinko paistoi yötä päivää, mutta kun syksy alkoi, se todellakin alkoi.

O: "Sä oot muuten ihan saman näköinen, kuin Jii-pappa! Isä ei näytä papalta niin paljoa, vaan enemmän Eva-mummilta, mutta sä oot kyllä ihan papan näköinen!"

Olivialle oli myös täysin uutta, että hänellä oli perhe ja sukulaisia. Hänestä oli kiehtovaa nähdä millaisilta simeiltä hänen geeninsä ovat tulleet, eikä hän voinut lakata vertailemasta kuka oli perinyt kenenkin silmät tai hymyn.

S: "Samaa mäkin sanoin. Me ei olla nähty vuosiin ja Lauri on alkanut todella paljon muistuttaa isäänsä!" O: "Sit kun säkin oot vanhempi, niin jos sullakin lähtee kaikki tukka päästä, niin sit sä näytät vielä enemmän papalta!"

Eikä hän toisaalta myöskään tiennyt mitkä yhtäläisyydet olivat ehkä toisille herkempiä asioita kuin toiset. Lauri onneksi kokosi itsensä hyvin.

L: "Noh, toivotaan että niin ei käy. Toistaiseksi se on tuntunut ihan hyvin päässä pysyvän, joten jospa olen saanut Evan geenit siinä asiassa."

O: "Isä sanoi, että ei papankaan hiukset alkaneet lähtemään kuin vasta vanhempana!" S: "Noh, Viljami, miltäs Simsinki vaikuttaa?"

V: "No tuota.. Ihan kivaltahan tämä.."

Vieraiden lähdettyä Olivia ja Viljami istahtivat uupuneina sohvalle.

V: "Paras mennä nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä. Ja illalla fuksibileet!"

O: "Ja tiedätkö mikä huomisessa on parasta?"

O: "Me ollaan koko päivä yliopistolla! Mä näen lopultakin Villen!!"

VIljami tuijotti Oliviaa hetken sanomatta mitään.

O: "No mitä?"

V: "Sitä mä vaan et.. Sehän on tokan vuoden opiskelija, eikö?" O: "Joo? Mitä siitä?"

V: "Olivia, huomenna alkaa fuksiviikko. Vanhemmat opiskelijat ei oo vielä viikkoon siellä."

O: "Mitä, oikeesti?? Eli mä en näe Villeä vielä viikkoon?!"

V: "No mut eihän se estä teitä sopimasta tapaamista. Ehkä se tulee sinne fuksibileiden jatkoille?"

O: "Totta! Mä laitan sille viestiä, että tulee sinne tapaamaan mua. Hyvä idea!"

O: "Kiitti, Viljami! Sä oot tosi hyvä ystävä!" V: "Hehheh, joo.. sellainenhan mä oon.."

V: "Tosi hyvä ystävä.. aina ja ikuisesti.."

Olivia kaivoi puhelimen esille laittaakseen heti Villelle viestiä. Viljami nousi huokaisten ylös.

V: "Onkse okei, jos mä käyn eka suihkussa? Mulla menee ehkä kymmenen minuuttia." O: "Joo, mee vaan.."

Ville oli jälleen online-tilassa ja kävi lukemassa Olivian viestit, mutta katosi sitten. Kun Viljami tuli suihkusta, Olivia huokaisi ja lähti hieman pettyneenä iltapesulle.

Hän oli ehtinyt ylianalysoida Villen käytöksen moneen kertaan ja mennä päästään ihan sekaisin, kun puhelin lopulta piippasi.

Olivia tunsi ison kiven putoavan sydämeltään.

Huomisesta tulee paras päivä ikinä! Toivottavasti..

Seuraava jakso: Nyt on jatkot!

3.26 Muutto, osa 1

---

Laura ja Luukas olivat livahtaneet ulos perjantai-iltana ja viettäneet koko yön kierrellen puistoja. Kesä oli kääntymässä jo syksyksi, mutta ulkona oli vielä lämmintä. He eivät edes huomanneet aamun tuloa ja auringon nousua.

Luukas: "Nämä kuukaudet sun kanssa on olleet aivan uskomattomat!"

Luukas: "Sä oot mulle tärkeämpi, kuin osaan ikinä sanoin kuvailla."

Luukas: "Laura, mä.. mä rakastan sua."

Laura. "Voi kulta! Mäkin rakastan sua!"

Luukas: "Mitä jos mentäis vielä meille? Faija salee nukkuu vielä, voidaan livahtaa mun huoneeseen kenenkään huomaamatta."

Laura: "Hei eiks toi oo se talo missä sun velipuoli asui joskus? Mitäköhän siellä tapahtuu?"

Luukas: "Näyttäis siltä, että joku on joko muuttamassa sisään tai ulos. Mä en tiedä kyl yhtään kuka tuolla nykysin asuu. Melko pimeeltä näyttänyt toi talo aina ku ollaan menty tästä ohi."

Luukas: "Mutta, jospa me kaksi jatketaan tästä matkaa..?"

---

Toisaalla:

Olivia: "Hei Viljami!" Viljami: "No mutta hei!"

O: "Tiedätsä mä oon aina ajatellut, että sä oot jotenki tosi komee." V: "Ai niinkö?"

O: "Joo. Jotenki vaan.. silleen... tosi-"

---

Viljami heräsi juuri kriittisellä hetkellä, kun juna nytkähti rajusti.

V: "Mitäh? Ääääääääh!"

Hän olisi enemmän kuin mielellään jatkanut untaan. Olivia oli nukahtanut hänen olkapäätään vasten ja ilmeisesti nukkuessaan valunut alaspäin niin, että hänen päänsä oli nyt Viljamin sylissä.

Viljami yritti kuumeisesti miettiä miten hän saisi peitettyä unen aiheuttamat kehon luonnolliset reaktiot nukkuvalta Olivialta, kun tämäkin pomppasi ylös herättyään äkilliseen puhelimen pirahdukseen.

O: "Silja yritti soittaa, mut puhelu vissiin katkes, ku mun puhelimesta katos kenttä. Onpa ny kiva taas, kun ei tiedä mitä asiaa sillä on, ennenku päästään täältä metsän keskeltä pois!" V: "J-joo.. ikävää semmonen.."

O: "Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Mä en kestä, jos ne ei pääsekään tänään lähtemään!"

V: "Älä nyt. Me ei tiedetä mikä siellä on tilanne ennenku saadaan taas kenttää, joten turha tässä on murehtia. Eiköhän siellä oo kaikki ihan hyvin!"

O: "Mut entä jos kaikki ei ookaan hyvin? Entä jos siellä on oikeesti sattunu jotain? Ääh, mä tiesin että meidän ei ois pitäny lähtee edeltä!"

V: "Olivia, pliis.. rauhoitu.. kaikki on varmasti ihan hyvin siellä.."

---

Kevätlammella:

Silja: "Noniin, kaikki taitaa olla paketissa. Lopultakin!" Nate: "Nojoo, ei nää muutot oo koskaan ollu meikäläisen lempihommaa."

S: "Pitäiskö mun yrittää vielä soittaa Olivialle?"

N: "No jos sen puhelimeen ei kerran saa yhteyttä, niin en mä tiedä mitä se auttais. Turhaan sä stressaat, ne on varmaan vaan siellä Pajupuron ja Unholanotkon välisellä katvealueella."

N: "Laitetaan niille vaikka matkalta viestiä."

S: "Kai sä oot oikeessa. Turha mun on hätäillä." N: "No niinpä! Aletaan pakkailemaan peräkärryä, niin päästään lähtemään."

S: "Oho! Olivia soittaa."

S: "No hei Olivia! Joo, yritin soittaa. Ihan vaan halusin kysellä miten matka on mennyt."

S: "Joo, just ollaan laittamassa vikoja kamoja kasaan ja tekemässä lähtöä. Ei paljoa, muutama laatikko vaan vielä nostamatta kärryyn, muuten on kaikki lähtövalmiina!"

S: "Kyllä mä uskon, että ollaan iltaan mennessä Simsingissä. Hyvissä ajoin kun ollaan liikenteessä!"

S: "Turvallista loppumatkaa ja nähdään illalla! Heippa!"

S: "Niillä oli kaikki hyvin. Ovat nukkuneet suurimman osan matkasta, mikä ei oo mikään ihme, kun Oliviakin on nukkunut niin vähän viime öinä."

N: "Noniin, mähän sanoin että kaikki on varmasti ihan hyvin! Noniin, heitetääs vikat kamat kasaan ja lähdetään."

---

O: "Siellä oli kaikki ihan hyvin. Silja vaan halus ilmottaa että ne on lähdössä kohta."

V: "No hyvä sitten. Nyt voidaan keskittyä loppumatkaan rauhassa. Ei oo enää montaa tuntia!"

O: "Varmaan siistiä ajaa tää väli autolla. Oon niin kateellinen! Niillä on varmaan ihan sikahauskaa siellä autossa!"

V: "Se voi olla! Varmasti paljon viihtyisämpää ku täällä kolisevassa junassa.

---

Hilpeät tunnelmat autossa:

N: "Porttien takana.. löytyy joka nurkalta.. kahdeksan kirjainta.. hmm..." S: "Oikeestiko sä oot vielä jumissa tossa samassa??"

N: "No ku en tajua tätä!" S: "Kuka oikeesti jaksaa jotain sanaristikoita?? Mä oon kuunnellu jo kaks tuntia ku sä oot yrittäny ratkoa tuota yhtä ja mun hermot on aikaa sitten hajonneet!"

N: "Ihan miten vaan.." S: "Laita vaikka jotain musaa, niin matka sujuu nopeammin."

N: "Ja sä haluat tietysti jotain sellasta musaa mistä SÄ tykkäät." S: "No todellakin. Meinaakohan toi tyyppi mennä meistä ohi vai mitä se jumittaa?"

N: "Ihan vitun sama.. ei paljoo kiinnosta.." S: "No eipä tietenkään. Mökötä sit vaan koko loppumatka."

S: "Ei vittu, meillä tais puhjeta rengas.. Ei jumalauta! Eikö mikään oikeesti voi sujua??" N: "No niinpä tietysti.."

---

V: "Onkohan tää nyt varmasti oikee osote?" O: "Älä nyt! Onhan tää ihan.. kiva."

V: "No eihän ole. Sano nyt suoraan, että tää on hirvee läävä." O: "No..mut.. ehkä se asunto on kivempi!"

V: "No kohta se selviää.."

O: "No, mitä sä odotat? Avaa jo ovi!"

O: "No?" V: "No tuota.."

Viljamia hävetti, että hän oli vuokrannut heille näin huonokuntoisen kämpän.

Olivia ei ikinä viihtyisi tällaisessa rotiskossa! Viljami oli vihainen itselleen. Miksi hän ei käynyt katsomassa kämppää etukäteen??

Hänen pitäisi nyt vain yrittää olla itse positiivinen.

V: "No eihän tämä nyt niin paha ole..!" O: "Tää on ihan hirvee! Ei me voida täällä asua, mitä me tehdään??"

V: "No nyt me istutaan ihan ekana alas ja katotaan toimiiko toi telkkari."

V: "Me ei kuitenkaan enää tälle illalle voida tehdä mitään. Odotetaan nyt vaan rauhassa, että Nate ja Silja tulee tänne." O: "Mut niillä voi mennä koko ilta! Voi pylly.."

Televisio onneksi suostui toimimaan, joskaan siinä ei kovin montaa kanavaa näkynyt. He päätyivät katsomaan jotain vanhaa mustavalkoista leffaa.

V: "Joko sulla on nälkä? Mietin että jos käytäis ettimässä tästä läheltä joku kauppa ja haettais jotain syötävää." O: "Voi pyllyjen pylly!"

V: "No mitä?" O: "Siljan auto hajos matkalla! Ne on nyt jossain motellissa parin tunnin päässä täältä. Voi pyllyjen pyllyjen pylly! Mä en ala!!"

O: "Kai me sit lähetään hakemaan sitä ruokaa.." V: "Taitaa olla paras. Mä käyn hakemassa mun lompakon, niin mennään."

---

S: "Meidän piti sit tulla just tänne yöksi??"

N: "Mitä vikaa?"

S: "Tää on hirvee!!"

S: "Ja parisänky? Oikeesti?? Mitä sä oikein kuvittelet että vois tapahtua?!"

N: "En mä kuvittele mitään! En mä tiennyt, että täällä ois parisänky!"

S: "Ja munko pitäis muka uskoa tuo??"

N: "No en oikeestikaan tiennyt! Mä pyysin kahta sänkyä ku mä varasin tän. Kahta. Sänkyä.

Kahta. Yhden. Hengen. Sänkyä. KAHTA. VITUN. SÄNKYÄ!!"

S: "NO MITEN VITUSSA TÄÄLLÄ ON SIT VAAN YKS SÄNKY??"

N: "No kun EN VITTU TIEDÄ!!! AAARGH!! Miten vitussa sä voit käydä mun hermoille näin paljon?? MITEN VITUSSA???"

S: "NO KOSKA.. KOSKA...!!!!"

Seuraava jakso: 3.27 Muutto, osa 2