Laura ja Luukas olivat livahtaneet ulos perjantai-iltana ja viettäneet koko yön kierrellen puistoja. Kesä oli kääntymässä jo syksyksi, mutta ulkona oli vielä lämmintä. He eivät edes huomanneet aamun tuloa ja auringon nousua.
Luukas: "Nämä kuukaudet sun kanssa on olleet aivan uskomattomat!"
Luukas: "Sä oot mulle tärkeämpi, kuin osaan ikinä sanoin kuvailla."
Luukas: "Laura, mä.. mä rakastan sua."
Laura. "Voi kulta! Mäkin rakastan sua!"
Luukas: "Mitä jos mentäis vielä meille? Faija salee nukkuu vielä, voidaan livahtaa mun huoneeseen kenenkään huomaamatta."
Laura: "Hei eiks toi oo se talo missä sun velipuoli asui joskus? Mitäköhän siellä tapahtuu?"
Luukas: "Näyttäis siltä, että joku on joko muuttamassa sisään tai ulos. Mä en tiedä kyl yhtään kuka tuolla nykysin asuu. Melko pimeeltä näyttänyt toi talo aina ku ollaan menty tästä ohi."
Luukas: "Mutta, jospa me kaksi jatketaan tästä matkaa..?"
Toisaalla:
Olivia: "Hei Viljami!" Viljami: "No mutta hei!"
O: "Tiedätsä mä oon aina ajatellut, että sä oot jotenki tosi komee." V: "Ai niinkö?"
O: "Joo. Jotenki vaan.. silleen... tosi-"
Viljami heräsi juuri kriittisellä hetkellä, kun juna nytkähti rajusti.
V: "Mitäh? Ääääääääh!"
Hän olisi enemmän kuin mielellään jatkanut untaan. Olivia oli nukahtanut hänen olkapäätään vasten ja ilmeisesti nukkuessaan valunut alaspäin niin, että hänen päänsä oli nyt Viljamin sylissä.
Viljami yritti kuumeisesti miettiä miten hän saisi peitettyä unen aiheuttamat kehon luonnolliset reaktiot nukkuvalta Olivialta, kun tämäkin pomppasi ylös herättyään äkilliseen puhelimen pirahdukseen.
O: "Silja yritti soittaa, mut puhelu vissiin katkes, ku mun puhelimesta katos kenttä. Onpa ny kiva taas, kun ei tiedä mitä asiaa sillä on, ennenku päästään täältä metsän keskeltä pois!" V: "J-joo.. ikävää semmonen.."
O: "Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Mä en kestä, jos ne ei pääsekään tänään lähtemään!"
V: "Älä nyt. Me ei tiedetä mikä siellä on tilanne ennenku saadaan taas kenttää, joten turha tässä on murehtia. Eiköhän siellä oo kaikki ihan hyvin!"
O: "Mut entä jos kaikki ei ookaan hyvin? Entä jos siellä on oikeesti sattunu jotain? Ääh, mä tiesin että meidän ei ois pitäny lähtee edeltä!"
V: "Olivia, pliis.. rauhoitu.. kaikki on varmasti ihan hyvin siellä.."
Kevätlammella:
Silja: "Noniin, kaikki taitaa olla paketissa. Lopultakin!" Nate: "Nojoo, ei nää muutot oo koskaan ollu meikäläisen lempihommaa."
S: "Pitäiskö mun yrittää vielä soittaa Olivialle?"
N: "No jos sen puhelimeen ei kerran saa yhteyttä, niin en mä tiedä mitä se auttais. Turhaan sä stressaat, ne on varmaan vaan siellä Pajupuron ja Unholanotkon välisellä katvealueella."
N: "Laitetaan niille vaikka matkalta viestiä."
S: "Kai sä oot oikeessa. Turha mun on hätäillä." N: "No niinpä! Aletaan pakkailemaan peräkärryä, niin päästään lähtemään."
S: "Oho! Olivia soittaa."
S: "No hei Olivia! Joo, yritin soittaa. Ihan vaan halusin kysellä miten matka on mennyt."
S: "Joo, just ollaan laittamassa vikoja kamoja kasaan ja tekemässä lähtöä. Ei paljoa, muutama laatikko vaan vielä nostamatta kärryyn, muuten on kaikki lähtövalmiina!"
S: "Kyllä mä uskon, että ollaan iltaan mennessä Simsingissä. Hyvissä ajoin kun ollaan liikenteessä!"
S: "Turvallista loppumatkaa ja nähdään illalla! Heippa!"
S: "Niillä oli kaikki hyvin. Ovat nukkuneet suurimman osan matkasta, mikä ei oo mikään ihme, kun Oliviakin on nukkunut niin vähän viime öinä."
N: "Noniin, mähän sanoin että kaikki on varmasti ihan hyvin! Noniin, heitetääs vikat kamat kasaan ja lähdetään."
O: "Siellä oli kaikki ihan hyvin. Silja vaan halus ilmottaa että ne on lähdössä kohta."
V: "No hyvä sitten. Nyt voidaan keskittyä loppumatkaan rauhassa. Ei oo enää montaa tuntia!"
O: "Varmaan siistiä ajaa tää väli autolla. Oon niin kateellinen! Niillä on varmaan ihan sikahauskaa siellä autossa!"
V: "Se voi olla! Varmasti paljon viihtyisämpää ku täällä kolisevassa junassa.
Hilpeät tunnelmat autossa:
N: "Porttien takana.. löytyy joka nurkalta.. kahdeksan kirjainta.. hmm..." S: "Oikeestiko sä oot vielä jumissa tossa samassa??"
N: "No ku en tajua tätä!" S: "Kuka oikeesti jaksaa jotain sanaristikoita?? Mä oon kuunnellu jo kaks tuntia ku sä oot yrittäny ratkoa tuota yhtä ja mun hermot on aikaa sitten hajonneet!"
N: "Ihan miten vaan.." S: "Laita vaikka jotain musaa, niin matka sujuu nopeammin."
N: "Ja sä haluat tietysti jotain sellasta musaa mistä SÄ tykkäät." S: "No todellakin. Meinaakohan toi tyyppi mennä meistä ohi vai mitä se jumittaa?"
N: "Ihan vitun sama.. ei paljoo kiinnosta.." S: "No eipä tietenkään. Mökötä sit vaan koko loppumatka."
S: "Ei vittu, meillä tais puhjeta rengas.. Ei jumalauta! Eikö mikään oikeesti voi sujua??" N: "No niinpä tietysti.."
V: "Onkohan tää nyt varmasti oikee osote?" O: "Älä nyt! Onhan tää ihan.. kiva."
V: "No eihän ole. Sano nyt suoraan, että tää on hirvee läävä." O: "No..mut.. ehkä se asunto on kivempi!"
V: "No kohta se selviää.."
O: "No, mitä sä odotat? Avaa jo ovi!"
O: "No?" V: "No tuota.."
Viljamia hävetti, että hän oli vuokrannut heille näin huonokuntoisen kämpän.
Olivia ei ikinä viihtyisi tällaisessa rotiskossa! Viljami oli vihainen itselleen. Miksi hän ei käynyt katsomassa kämppää etukäteen??
Hänen pitäisi nyt vain yrittää olla itse positiivinen.
V: "No eihän tämä nyt niin paha ole..!" O: "Tää on ihan hirvee! Ei me voida täällä asua, mitä me tehdään??"
V: "No nyt me istutaan ihan ekana alas ja katotaan toimiiko toi telkkari."
V: "Me ei kuitenkaan enää tälle illalle voida tehdä mitään. Odotetaan nyt vaan rauhassa, että Nate ja Silja tulee tänne." O: "Mut niillä voi mennä koko ilta! Voi pylly.."
Televisio onneksi suostui toimimaan, joskaan siinä ei kovin montaa kanavaa näkynyt. He päätyivät katsomaan jotain vanhaa mustavalkoista leffaa.
V: "Joko sulla on nälkä? Mietin että jos käytäis ettimässä tästä läheltä joku kauppa ja haettais jotain syötävää." O: "Voi pyllyjen pylly!"
V: "No mitä?" O: "Siljan auto hajos matkalla! Ne on nyt jossain motellissa parin tunnin päässä täältä. Voi pyllyjen pyllyjen pylly! Mä en ala!!"
O: "Kai me sit lähetään hakemaan sitä ruokaa.." V: "Taitaa olla paras. Mä käyn hakemassa mun lompakon, niin mennään."
S: "Meidän piti sit tulla just tänne yöksi??"
N: "Mitä vikaa?"
S: "Tää on hirvee!!"
S: "Ja parisänky? Oikeesti?? Mitä sä oikein kuvittelet että vois tapahtua?!"
N: "En mä kuvittele mitään! En mä tiennyt, että täällä ois parisänky!"
S: "Ja munko pitäis muka uskoa tuo??"
N: "No en oikeestikaan tiennyt! Mä pyysin kahta sänkyä ku mä varasin tän. Kahta. Sänkyä.
Kahta. Yhden. Hengen. Sänkyä. KAHTA. VITUN. SÄNKYÄ!!"
S: "NO MITEN VITUSSA TÄÄLLÄ ON SIT VAAN YKS SÄNKY??"
N: "No kun EN VITTU TIEDÄ!!! AAARGH!! Miten vitussa sä voit käydä mun hermoille näin paljon?? MITEN VITUSSA???"
S: "NO KOSKA.. KOSKA...!!!!"
