Aamu koitti syrjäisessä motellissa, johon Silja ja Nate olivat jääneet yöksi auton hajottua ikävästi vain parin tunnin ajomatkan päässä Simsingistä.
Silja oli herännyt aikaisin, eikä enää saanut unta. Hän mietti uskaltaisiko hän soittaa Olivialle. Nate oli vielä syvässä unessa, mutta kello oli jo seitsemän, joten ei se haittaisi vaikka Silja hänet vahingossa herättäisikin. Olivian puhelin oli kuitenkin äänettömällä, jos tämä oli vielä nukkumassa.
Silja katseli nukkuvaa miestä hymyillen ja muisteli edellistä iltaa.
He olivat molemmat olleet väsyneitä ja nälkäisiä. Koko muuttourakan ja auton hajoamisen tuoman pettymyksen tuoma stressi purkautui lopulta massiivisena riitana.
Mikä päättyi kummankin yllätykseksi siihen, että he suutelivat.
Nate: "Silja.. mitä me nyt oikein ollaan tekem.." Silja: "Haluuksä oikeesti puhua nyt?"
Jep, he olivat päätyneet sänkyyn, vaikka kumpikaan ei ollut sitä millään lailla suunnitellut.
Vaikka ei Silja voinut sitä kieltää, etteikö Nate olisi hänen mielessään pyörinyt useinkin..
Hänen tilanteensa vain oli niin monimutkainen. Hänen pitäisi puhua Naten kanssa jossain vaiheessa, ihan ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. Vielä ei ollut sen aika.
Nyt hän soittaisi Olivialle!
Odotellessaan Olivian vastaavan Silja katseli vielä nukkuvaa Natea. Hän kuunteli tämän unista tuhinaa tuuttausten välillä ja tajusi miten paljon hänellä olikaan ollut miestä ikävä.
Puhelinvastaaja herätti hänet ajatuksistaan.
"No hei Olivia! Anteeksi kun soitan näin aikaisin, toivottavasti en häirinnyt."
"Oon itse asiassa hämmästynyt että tämä puhelu tuli yleensäkään läpi, koska nämä Unholanotkon kuuluvuudet on mitä on. Nytkin soitan tän motellin ilmaisen wifin kautta."
"Täällä on aamupala alkamaisillaan, mikä tarkottaa sitä että mä potkin kohta sun isäs hereille, käväistään syömässä ja lähdetään ajelemaan sinnepäin."
"Mun hajonnut auto hinattiin yöllä pois, mut me saadaan kyyti. Mä kerron siitä sit lisää ku tullaan."
S: "Meillä on yllätys sulle! Nähdään muutaman tunnin päästä!"
Puhelimen soidessa Olivia oli syvässä unessa.
Mutta hän ei siitä pahemmin häiriintynyt, sillä kuten Silja oli arvellutkin, hänen puhelimensa oli äänettömällä. Kuten muutenkin enimmäkseen.
Herättyään hän kuunteli viestit ja pomppasi innoissaan ylös. Mikähän yllätys Natella ja Siljalla mahtoi olla?
Viljami oli näköjään jo herännyt ja noussut ylös. Heidän lähimarketista hankkimansa ilmapatjat olivat todella epämukavat nukkua eivätkä lähellekään sitä luksusta mihin Olivia oli tottunut, mutta hän oli tavaroiden pakkauksen ja matkustamisen jälkeen niin poikki, että oli nukahtanut heti ja nukkunut läpi yön sikeästi.
Seuraavaksi Olivia haistoi kahvin, jota Viljami oli juuri keittänyt.
Olivia: "Ihanaa, sä oot keittäny kahvia!"
Olivian kahvirakkaus oli verrattain uusi juttu. Aiemmin hän ei ollut koskaan maistanut kahvia, eikä varsinaisesti edes tykännyt sen hajusta.
O: "Mun aamu on pelastettu! Kiitos!"
Mutta kun Ville oli kertonut olevansa siihen suorastaan koukussa, Olivia päätti myös opetella juomaan sitä.
Viljami: "No kuule olepa hyvä! Kiva että heräsit sopivasti sitä juomaan heti tuoreeltaan."
Se että Viljamikin joi paljon kahvia oli aluksi ärsyttänyt Oliviaa suunnattomasti, mutta nyt hän oli siitä todella kiitollinen. Ei hän itse olisi välttämättä tajunnut edellisenä iltana napata marketista kahvinkeitintä mukaan.
O: "Ootko sä kauankin ollut hereillä?"
V: "En kovin kauaa. Hei tuu tsekkaan, täältä tulee vanhoja Simdeyn piirrettyjä!"
Tunnin kuluttua ovikello soi.
Nate: "Noniin, täällä ollaan! Perillä lopultakin!"
N: "Katsos Olivia kuka riensi meidän apuun! Tässä on Lauri, mun pikkuveljeni elikkäs sun setäsi." Lauri: "Tottakai mä lähdin, kun kuulin että broidi on pulassa. Ja tietysti myös koska kuulin, että mä pääsisin lopultakin tapaamaan mun kauan kadoksissa olleen veljentyttöni!"
O: "Ihanaa, että pääsitte lopulta tänne! Mä olin niin huolissani."
S: "Miksi ihmeessä? Mehän jäätiin vain matkalle jumiin, ei sen vakavampaa!"
O: "No hei Unholanotko on pelottava paikka!"
O: "Hei isä! Kiva että löysitte perille!"
O: "Hei Lauri-setä, kiva tutustua!"
O: "Vaikka mä oonkin täällä just heränneenä pyjamassa, ku en tienny yhtään että tänne tulee uusia simejä tänään." N: "Sori kun ei kerrottu, me haluttiin pitää se yllätyksenä."
Olivia kehotti vieraita ottamaan kahvia ja lähti vaihtamaan päivävaatteita. Sitten he alkoivat porukalla kantamaan tavaroita peräkärrystä sisälle ja pikkuhiljaa sisustamaan kämppää.
S: "Tästähän tuli ihan kiva, kun tänne saatiin vähän väriä ja lisää valoa!"
Nate ja Silja olivat tuoneet Olivialle ison osan Evan kalusteista.
Koska Olivia sai makuuhuoneen omaan käyttöönsä, Viljami sijoitti oman hätävarasänkynsä olohuoneeseen.
Tämä kaikki tuli Olivialle yllätyksenä. Hän oli odottanut saavansa vanhan sänkynsä mukaan, jolloin he olisivat voineet jakaa makuuhuoneen. Mutta Silja oli sitä mieltä, että koska Olivia oli nyt aikuinen nainen, niin hänen vanha lastensänkynsä sai lähteä. Tilalle he toivat Evan vanhan parisängyn, mitä Olivia arasteli alkuun, mutta kun huone saatiin sisustettua, hän alkoi pikkuhiljaa tottua ajatukseen. Nyt kun sänky oli täällä, se ei enää muistuttanut Eva-mummista niin paljoa.
Oman työpöytänsä ja tuolinsa hän sentään sai, vaikka Nate yrittikin kertoa hänelle miten tärkeää olisi panostaa kunnolliseen työergonomiaan. Olivia ei vain halunnut luopua kaikista omista jutuistaan ihan vielä.
Nyt kun he olivat lopultakin valmiita, kello oli jo paljon. Olivia ei vieläkään voinut käsittää miten nopeasti Simsingissä tuli säkkipimeää. Kesällä aurinko paistoi yötä päivää, mutta kun syksy alkoi, se todellakin alkoi.
O: "Sä oot muuten ihan saman näköinen, kuin Jii-pappa! Isä ei näytä papalta niin paljoa, vaan enemmän Eva-mummilta, mutta sä oot kyllä ihan papan näköinen!"
Olivialle oli myös täysin uutta, että hänellä oli perhe ja sukulaisia. Hänestä oli kiehtovaa nähdä millaisilta simeiltä hänen geeninsä ovat tulleet, eikä hän voinut lakata vertailemasta kuka oli perinyt kenenkin silmät tai hymyn.
S: "Samaa mäkin sanoin. Me ei olla nähty vuosiin ja Lauri on alkanut todella paljon muistuttaa isäänsä!" O: "Sit kun säkin oot vanhempi, niin jos sullakin lähtee kaikki tukka päästä, niin sit sä näytät vielä enemmän papalta!"
Eikä hän toisaalta myöskään tiennyt mitkä yhtäläisyydet olivat ehkä toisille herkempiä asioita kuin toiset. Lauri onneksi kokosi itsensä hyvin.
L: "Noh, toivotaan että niin ei käy. Toistaiseksi se on tuntunut ihan hyvin päässä pysyvän, joten jospa olen saanut Evan geenit siinä asiassa."
O: "Isä sanoi, että ei papankaan hiukset alkaneet lähtemään kuin vasta vanhempana!" S: "Noh, Viljami, miltäs Simsinki vaikuttaa?"
V: "No tuota.. Ihan kivaltahan tämä.."
Vieraiden lähdettyä Olivia ja Viljami istahtivat uupuneina sohvalle.
V: "Paras mennä nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä. Ja illalla fuksibileet!"
O: "Ja tiedätkö mikä huomisessa on parasta?"
O: "Me ollaan koko päivä yliopistolla! Mä näen lopultakin Villen!!"
VIljami tuijotti Oliviaa hetken sanomatta mitään.
O: "No mitä?"
V: "Sitä mä vaan et.. Sehän on tokan vuoden opiskelija, eikö?" O: "Joo? Mitä siitä?"
V: "Olivia, huomenna alkaa fuksiviikko. Vanhemmat opiskelijat ei oo vielä viikkoon siellä."
O: "Mitä, oikeesti?? Eli mä en näe Villeä vielä viikkoon?!"
V: "No mut eihän se estä teitä sopimasta tapaamista. Ehkä se tulee sinne fuksibileiden jatkoille?"
O: "Totta! Mä laitan sille viestiä, että tulee sinne tapaamaan mua. Hyvä idea!"
O: "Kiitti, Viljami! Sä oot tosi hyvä ystävä!" V: "Hehheh, joo.. sellainenhan mä oon.."
V: "Tosi hyvä ystävä.. aina ja ikuisesti.."
Olivia kaivoi puhelimen esille laittaakseen heti Villelle viestiä. Viljami nousi huokaisten ylös.
V: "Onkse okei, jos mä käyn eka suihkussa? Mulla menee ehkä kymmenen minuuttia." O: "Joo, mee vaan.."
Ville oli jälleen online-tilassa ja kävi lukemassa Olivian viestit, mutta katosi sitten. Kun Viljami tuli suihkusta, Olivia huokaisi ja lähti hieman pettyneenä iltapesulle.
Hän oli ehtinyt ylianalysoida Villen käytöksen moneen kertaan ja mennä päästään ihan sekaisin, kun puhelin lopulta piippasi.
Olivia tunsi ison kiven putoavan sydämeltään.
Huomisesta tulee paras päivä ikinä! Toivottavasti..
