Maanantaina uudet opiskelijat aloittivat tutustumisviikon valtaosassa Simlandin kouluja. Tämä tarkoitti usein vuoden ensimmäisiä bileitä ja näin oli myös Saaran ja Lauran uudessa koulussa.
He olivat lopultakin lukiolaisia ja sitä varten piti näyttää hyvältä, joten Saara oli penkonut äitinsä komerosta itselleen mekon ja ostanut siihen sopivat kengät.
Heidän poikaystävänsä Roni ja Luukas oli jo potkittu lukiosta pois opiskelujen loputtoman venyttämisen takia, mutta he olivat luvanneet tulla kuokkimaan illan bileisiin.
Saara toivoi sydämensä pohjasta, että Laurakin oli pukeutunut kerrankin tyylikkäästi. Hän oli stailannut siskonsa vaikka kuinka monta kertaa, yrittänyt opettaa tätä pukeutumaan paremmin, mutta oppi ei tuntunut menevän perille!
No, onneksi Lauran oma tyyli ei ollut ihan pahimmasta päästä, joten tähän asti Saara oli jotenkuten sietänyt tilannetta. Mutta tämä oli eri asia nyt! He olivat lukiolaisia ja heidän kuumat poikaystävänsä olisivat siellä! Ainutkertainen tilaisuus tehdä ainutkertainen ensivaikutelma tuleviin opiskelukavereihin.
Saara säpsähti ajatuksistaan makuuhuoneen oven avautuessa.
Saara: "Lopultakin sä tulit. Toivottavasti sä tällä kertaa oikeesti panostit, koska tää on tosi tärk.."
S: "Siis MITÄ sulla on päällä??"
Laura: "Mitä vikaa näissä nyt on?"
Saara yritti hengittää syvään ja laski mielessään kymmeneen. Hän ei aikonut pilata tätä iltaa riitelemällä.
S: "Mä vaan ajattelin, että sä olisit halunnut panostaa tähän ainutkertaiseen iltaan laittamalla päälles jotain sellaista, että sun seurassa kehtaa näyttäytyä.." L: "Anteeks mitä ainutlaatuista tässä illassa on?"
S: "Jaa että mitäkö ainutlaatuista? Hetkonen, mietitäänpäs.. olisko vaikka ihan se että.."
S: "Tämä ilta määrittää meidän sosiaalisen statuksen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Sä et varmaan halua jäädä mihinkään säälittävään pohjasakkaan?"
L: "Tottapuhuen mua ei vois vähempää kiinnostaa. Mulla on just nyt tärkeämpiäkin asioita mietittävänä, kuin se mitä jotkut tyypit, joita mä en vielä edes tavannut, ajattelee musta."
S: "Miten vitussa sua VOI olla kiinnostamatta?? Sosiaalinen status on varsinkin lukiossa.."
L: "Aaaargh, sinä ja sun sosiaalinen statukses! Usko jo, mua ei kiinnosta!"
L: "Kuten sanoin, mulla ihan oikeasti on paljon tärkeämpiäkin asioita nyt mietittävänä. Paljon tärkeämpiä, ku lukio tai jotku random bileet."
Saara katsoi Lauraa järkyttyneenä saamatta sanaa suustaan.
L: "No okei, sori.. Kyl mä tajuan miks tää on tärkeetä sulle, mut.. äh!"
L: "Mut totuus on se, että.. tai siis.."
L: "Ku mun pitäis kertoo sulle yks juttu.."
Saara huokaisi syvään ja istutti sitten siskonsa sängyn reunalle.
S: "No, annahan tulla."
L: "Noh, tuota.. kesällähän mulla ja Luukaksella tuli kolme kuukautta täyteen.."
L: "Minkä sä tietysti tiedät, tehän aloitte Ronin kanssa seurustelemaan samoihin aikoihin!"
L: "No jokatapauksessa, me mentiin sit sänkyyn ekaa kertaa ja.."
S: "Te MITÄ??"
L: "Mentiin sänkyyn. Harrastettiin seksiä. Pantiin. Kai sä tiedät mitä se on? Penis työnnettiin vag.."
S: "No kai mä nyt sen tiedän. Mä en vaan ajatellu, että te olisitte tehneet sen näin nopeasti."
L: "Totta puhuen, en mäkään. Mut sit se vaan jotenki tapahtu. Se vaan tuntu siinä hetkessä yhtäkkiä tosi oikeelta ja luonnolliselta, tiedätsä?"
S: "N-niin kai.."
L: "Siis.. sähän OOT tehny sen Ronin kanssa, vai..?"
S: "Siis joo...! Vaikka kuinka monta kertaa! Oon itse asiassa jo pudonnu laskuista, montako kertaa ollaan jo tehty se.."
S: "Mä en vaan osannu odottaa, että sä olisit ollu noin nopeasti valmis."
L: "No, en mäkään kyllä.. mut se ei ollu varsinaisesti se asia, mistä mun piti sulle puhua.."
S: "Ai kato kello on jo vaikka mitä, meidän pitää alkaa lähtemään!"
L: "No.. kai sitten.."
Viljami: "Noniin, ekat fuksibileet on takana! Mikä on fiilis?"
Olivia: "Vähän sekava.. Onks kaikki aina noin humalassa vai oliks ne vaan nää ekat bileet?"
V: "Opiskelijabileet on vähän sellaisia. En usko, että meno siitä kovinkaan muuttuu." O: "Oikeesti..?"
O: "Onhan se sulle edelleen ok, että me ei juoda..?"
Viljamin vakuutettua Olivialle, että raitis linja sopi hänelle paremmin kuin hyvin, ja saatuaan tämän noin niinkuin muutenkin rauhoittumaan, he siirtyivät sisälle.
Sisällä jatkopaikassa meno oli jo katossa.
O: "Oikein deejii ja kaikki, wau!" V: "Niinpä!"
V: "Otaksä jotain juotavaa?"
O: "Joo, vaikka kokiksen." V: "Oolrait. Hei kyyppari, kaks kokista kiitos!"
O: "Ois kiva mennä tanssimaan.. mut en mä ehkä kehtaa!" V: "Mitääh, tottakai kehtaat!"
Ensimmäinen päivä oli mennyt nopeasti. Vähän liiankin nopeasti Viljamin mielestä.
Mutta Olivialla näytti olevan hauskaa ja tämä oli alkanut pikkuhiljaa tulemaan ulos kuorestaan, mikä oli kaikkein tärkeintä.
Hän kävisi vaikka kaikissa bileissä selvinpäin, jos se vain tekisi Olivian onnelliseksi.
Eikä hän toisaalta halunnut hukata yhtäkään sekuntia heidän kallisarvoisesta ajastaan yhdessä olemalla humalassa.
Tässä kaikessa oli vain se ikävä puoli, että Olivia ei arvostanut hänen seuraansa yhtä paljon. Tämä odotti vain ja ainoastaan näkevänsä VIllen.
Kun Olivia sanoi aikovansa kysellä Villeltä missä tämä oli, Viljami ilmoitti käyvänsä vessassa. Hänen oli nyt saatava vetää henkeä rauhassa ja rauhoittaa ajatuksiaan.
Saara ja Laura olivat myös saapuneet lukion bileisiin komeiden poikaystäviensä kanssa.
S: "Mennäänkö hetkeksi tuohon sivulle juttelemaan?"
Roni: "Tottakai! Onko kaikki hyvin?"
S: "Joo, kaikki on hyvin. Mä vaan haluan jutella sun kanssa yhdestä jutusta."
S: "Mä halusin kiittää sua siitä, että sä oot ollut niin kärsivällinen mun kanssa."
S: "Ja kertoa että.. mä oon valmis. Mä haluan tehdä sen."
R: "Oikeesti? Ootko sä varma?"
S: "Joo, kyllä mä taidan olla!"
R: "Haluaksä tehdä sen tänä iltana? Mä voin ehkä saada meille vielä hotellihuoneen varattua."
S: "Tänäänkö? Öööö, en mä oikein tiedä.. tää tuli nyt tosi nopeesti.."
R: "Hei, ei mitään hätää. Mä ymmärrän kyllä. Tehdään se sit kun sä oot varmasti valmis."
S: "Kiitti, että ymmärrät. Kai mä en sit ollutkaan ihan niin valmis, ku mä kuvittelin."
"Loistavaa, Ville on onlinessa!"
Tällä kertaa Ville vastasi milteipä samantien.
"Mitäh..?"
"Ääääähhh... MIKSI???"
Olivia ei vain kertakaikkiaan voinut ymmärtää! Mitä pelkäämistä Villellä oikeasti saattoi olla??
"Entä jos.. entä jos se ei ikinä uskalla nähdä mua..?"
"Kannattaakohan tollasta jätkää oikeesti odottaa enää.."
Olivia ei päässyt kovin pitkälle ajatuksissaan, kun hän kuuli yllättävän äänen takaansa. "Hellou, beibe!" sanoi miehekäs ääni viettelevästi. "Ville!" Olivia hihkaisi mielessään ja kääntyi salamannopeasti ympäri.
O: "Sä tulit sittenkin! Mä tiesin sen!"
Mutta hänen riemunsa vaihtui hyvin nopeasti hämmästykseen.
O: "MAX??"
