Oli helmikuinen lauantai. Olivia ja Viljami viettivät vapaapäivää yhteisessä kimppakämpässään. Joulu ja uusivuosi olivat tulleet ja menneet, samoin kuin Olivian syntymäpäivä. Häntä ei vain jaksanut kiinnostaa mikään niistä.
Itse asiassa Oliviaa kiinnosti ainoastaan lähinnä maata sohvalla herkkujen kanssa ja katsoa piirrettyjä.
Viljami: "Mitä sä katot?"
Olivia: "En mä oikeestaan tiedä mikä tää on. Tää vaan alko pyörimään ja mä jumituin kattomaan."
V: "Onks kaikki okei?"
O: "Joo.. kai.."
V: "Mä tilasin sitä pitsaa mistä sä tykkäät. Ja laitoin lisätietoihin, että pistävät varmasti vielä sitä tuoretta valkosipulia päälle."
O: "Kiitti.."
V: "Oon ollut tosi huolissani susta.. Vieläkö sä murehdit sitä Maxia..?"
O: "Nojoo.. mut jospa se tästä.."
O: "Anteeks, että mä oon ollu niin alamaissa pitkään.. ja anteeks, että säkin oot taas lihonut mun takia.."
V: "Hei älä nyt tommosia mieti. Eikä sillä painolla oo mulle niin suurta merkitystä."
O: "Osaisinpa mäkin ajatella noin."
O: "Mut kiitti, kun oot niin ymmärtäväinen."
O: "Ehkä mä alan tästä pikkuhiljaa toipumaan."
O: "Mut painoa mä en kyllä saa ihan heti laskemaan.."
V: "Ei sen tarvikaan! Kuule, paino on oikeesti yks merkityksettömistä asioista simin elämässä.."
VIljamin selostaessa maailmankatsomustaan Olivia katseli tätä mietteliäänä.
He olivat olleet ystäviä jo pitkään ja Viljamista oli tullut hänelle todella läheinen. Sittemmin Olivia oli yrittänyt löytää itselleen poikaystävän joka olisi yhtä ihana, mutta tuloksetta.
V: "Usko mua. Sä oot hyvä just tollasena."
Mutta.. voisiko ongelma olla siinä, että Viljamin kaltaisia poikia ei vain tullut ihan joka päivä vastaan..?
Entä jos hän oli itse ajatellut koko jutun ihan väärin, eikä siksi nähnyt jotain mikä oli ollut koko ajan hänen silmiensä edessä..?
SYOTin (Simsingin yliopiston opiskelijajärjestön) ystävänpäiväbileet olivat samana iltana, ja vaikka Oliviaa ei alunperin olisi voinut vähempää kiinnostaa, Viljami sai hänet ylipuhuttua.
Olivialla oli silti hyvä tunne tästä illasta. Tänään tapahtuisi varmasti jotain hyvää ja asiat lähtisivät lopultakin raksuttamaan oikeaan suuntaan, hän oli varma siitä.
Toisaalta samaan aikaan hän oli todella hämmentynyt kaikesta. Ja erityisesti siitä miten hän itse oli alkanut näkemään Viljamin ihan uudessa valossa.
Mutta Viljami oli hänen paras ystävänsä! Ja Ville oli se poika, jonka kanssa hän oli jakanut kaikki salaisimmatkin ajatuksensa jo pitkään, kauemmin kuin hän oli edes tuntenut Viljamin. Ja Villeä kohtaan hänellä oli romanttisia tunteita. Ei niitä voinut noin vain pyyhkäistä pois! Ei se olisi reilua Villeäkään kohtaan. Olkoonkin, että tämä ei ollut suostunut vielä tapaamaan Oliviaa.
Mutta tänään siihen tulisi muutos! Hän tekisi Villelle selväksi, että jos tämä ei tarttuisi tilaisuuteen nyt, hän menettäisi Olivian lopullisesti. Poika tulisi ihan varmasti kuorestaan ulos ja heidän onnellinen elämänsä yhdessä voisi alkaa!
Ville näytti olevan offline. Mutta on tietojen mukaan kuitenkin ollut linjoilla ihan viimeisen kymmenen minuutin sisällä, joten toivoa oli, että hän näkisi Olivian viestin piankin.
Olivia tunsi olonsa kevyemmäksi saatuaan lopulta avauduttua tunteistaan. Ville tekisi varmasti oikean päätöksen ja tulisi tapaamaan häntä tänään. Olivia oli varma siitä!
V: "Wau, sä näytät upealta!"
O: "No kiitti. Kunhan nyt jotain heitin päälle."
O: "Mut joo, lähdetään vaan sinne bileisiin."
O: "Mä vaan tsekkaan vielä nopeesti yhden jutun.."
O: "Hei, se on käynyt lukemassa mun viestit! Jee!"
O: "Mutta ei ole vastannut.. outoa.."
V: "Olivia, mä.. mun pitää kertoo sulle yks juttu.."
O: "No mitä?"
Viljami oli hetken hiljaa. Hänestä se hetki tuntui ikuisuudelta, mutta hän ei ollut varma huomasiko Olivia sitä edes.
V: "Ville ei oo tulossa.."
"Mitäh??" Olivia irtaantui samantien puhelimensa syövereistä, käännähti ympäri ja tuijotti Viljamia epäuskoisena. Hän oli varmasti kuullut väärin. Sitäpaitsi mistä Viljami edes tiesi, että hän odotti viestiä juuri Villeltä??
V: "Ville ei oo tulossa tänään.. mä tiedän sen, koska.."
Viljami veti syvään henkeä. Hänen äänensä tärisi ja sydän hakkasi miltei rinnasta ulos.
Mikään ei tulisi tämän jälkeen olemaan ennallaan.
V: "Mä tiedän sen, koska VIlle on.. mä. Mä oon Ville."
