Olivia tuijotti Viljamia järkyttyneenä.
Olivia: "Mitä?? Etkä ole, mitä sä sekoilet!!"
Viljami: "Se on totta.. mä olen Ville.."
Olivia kaivoi puhelimen taskustaan ja alkoi vapisevin sormin kirjoittaa viestiä.
Hän lähetti viestin.
Kului sekunti.
Kului kaksi.
Viljamin puhelin kilahti.
Olivia nappasi pojan kännykän pöydältä ja avasi sen. Hänen juuri lähettämänsä viesti killui näytöllä.
O: "Kulta??"
V: "Niin, kun siinähän voi laittaa toiselle lempinimen.. ja sähän tavallaan olet..olit mun kulta.."
O: "Mä en pysty tähän.. mä en vaan.. en pysty.."
Hän tyrkkäsi puhelimen takaisin Viljamille, kääntyi ja käveli ulko-ovesta ulos.
V: "Olivia..?"
V: "Tuu takaisin..!"
Nainen: "Mä lähden nyt. Moikka Nate!"
Nate: "Ai sä lähdet jo nyt? Kiva kun kävit ja soitellaan!"
Nainen: "Joo, oli kivaa! Soitellaan!"
Olivia nousi portaat nopeasti ja livahti mitään sanomatta oudon naisen ohi. Sisällä Nate istutti hänet samantien pöytään ja toi ruokalautasen hänen eteensä.
O: "Kuka tuo oli?"
N: "Se oli Alissa. Me ollaan tapailtu tässä jonkun aikaa."
O: "Mut.. mä en ymmärrä. Mä luulin että sä ja Silja tykkäätte toisistanne?"
N: "Taidat olla perinyt Eva-mummosi tarkkanäköisyyden."
N: "Oot oikeassa, kyllähän me tykätään toisistamme. Mutta se ei aina ole niin helppoa."
O: "No höh.."
N: "Mutta kerro mulle nyt mitä sulle kuuluu. Vaikutit jotenkin järkyttyneeltä, kun tulit tänne?"
Tietysti Natea kiinnosti tyttärensä asiat enemmän kuin omansa, mutta hän kyllä myös halusi vaihtaa puheenaihetta. Olivia oli osunut enemmän oikeaan kuin Nate halusi myöntää. Hän oli itsekin kuvitellut, että heidän välillään olisi jotain. Mutta hän ei ollut kuullut Siljasta sitten Olivian muuton. Sen sijaan hän oli nähnyt Siljan ja Micon onnellisia yhteiskuvia Simstagramissa, joten hän oli vetänyt siitä omat johtopäätöksensä.
O: "Eli Viljami on koko tän ajan valehdellut mulle kaikesta.. Mä en tiedä mitä mä teen!"
O: "Mä en halua mennä enää kotiin!"
N: "Kuule, sä voit olla täällä ihan niin pitkään, kuin haluat ja tarvitset. Tämä talo on yhtälailla sun kotisi."
O: "Kiitos, isä."
Nate hymyili. Miten kauan hän olikaan odottanut, että kuulisi Olivian kutsuvan häntä isäksi. Vuosien taistelu tuntui nyt sen kaiken arvoiselta ja hän tekisi sen kaiken uudestaan heti, niin tärkeä Olivia hänelle oli.
O: "Mut.. mitä mä teen nyt Viljamin kanssa..? Mä en halua nähdä sitä enää!"
N: "Mä tulen sun tueksi. Käydään hakemassa sun tavarat heti, kun oot siihen valmis."
N: "Ja tietysti sulla on täysi oikeus olla näkemättä Viljamia enää koskaan tämän jälkeen. Mutta se voisi olla hyväksi, jos antaisit pojan kertoa oma versionsa tapahtumista. Selittää, miksi teki kuten teki. Sun ei tarvi antaa anteeksi, mutta se vois auttaa sua pääsemään tästä yli nopeammin."
N: "Siinä taisi olla kaikki."
O: "Omituista miten tyhjältä täällä näyttää. Ahdistavaa."
N: "No, mutta kohta se on ohi ja pääset pois täältä."
V: "Olivia? Voidaanko jutella?"
N: "Mä annan teille hetken aikaa jutella kahdestaan. Onko se sulle ok?"
O: "Joo, kai.."
O: "No, alahan selittää. Miten tää on ees mahdollista?"
V: "Okei, mä selitän!"
V: "No, kuten sä tiedät, niin mä vähän muokkasin mun profiilikuvaa ja.."
O: "Sä väitit mulle, että sä asut Simsingissä ja opiskelet avaruusteknologiaa?!"
V: "Niin no.. niin mä olisin halunnut asioiden olevan.. mä hain just edellisenä vuonna tänne opiskelemaan, mutta se jäi pääsykokeissa muutamaa pistettä vaille. Kai mä en vaan jotenkin pystynyt hyväksymään sitä tai jotain.."
O: "Muutamaa pistettä vaille? Vaikea uskoa että oli niin pienestä kiinni. Sähän et osannut mitään, sillon kun me opiskeltiin yhdessä! Villehän mulle selitt..."
Ainiin, tosiaan.. Viljamihan OLI Ville. Ville OLI Viljami.
Olivian oli vaikea edes tajuta mitä tämä kaikki tarkoitti.
O: "Eikun.. ainiin joo.. sekin taisi olla esitystä?"
V: "No hyvin pitkälti joo.."
V: "Mutta en mä ilkeyttäni sitä tehnyt. Musta oli vaan niin ihanaa katsella sua, kun sä selitit niitä laskukaavoja mulle.."
V: "Musta oli kivaa myös auttaa sua avaamalla niitä juttuja chatissa ja se auttoi muakin hahmottamaan niitä vähän paremmin."
V: "Mutta parasta oli nähdä kuinka sun kasvot oikein hehkuivat, kun sä olit niin innostunut siitä kaikesta."
Olivia on hetken hiljaa.
O: "Onks sun nimi oikeesti siis Viljami vai Ville?"
V: "No virallisesti Viljami. Mutta kaikki kutsuu mua Villeksi."
O: "Kaikki paitsi minä."
V: "Niin.. kaikki paitsi sinä.."
O: "Mikset sä voinut kertoa mulle aiemmin??"
V: "Meni mullakin aikaa ennenku tajusin, että sinä ja se Olivia jonka kanssa mä viestittelin ootte sama sim! Et säkään varsinaisesti näyttänyt profiilikuvassa itseltäsi."
V: "Mutta sä oot oikeessa, mun ois pitänyt.."
V: "Mut miten tuollaisen asian voi edes kertoa? "Muuten, ne hempeät ja.. krhm.. intiimin yksityiskohtaiset viestit sun ja Villen välillä eilisiltana itse asiassa kilahtivat kaikki mun puhelimeeni ja sä oot muutenkin tän koko ajan todellisuudessa kirjoitellut mun kanssa. Ei muistella pahalla!" Enpä usko, että se olis menny kovin hyvin.."
V: "Mä en vaan halunnu menettää sua.."
O: "No kuule nyt sä menetit! Onneksi olkoon."
V: "Ooksä varma? Eikö me voitais jatkaa niinku ennenkin?"
O: "Sä valehtelit mulle! Mä en voi ikinä antaa sitä sulle anteeksi!!"
O: "Siis hetken aikaa mä vielä ajattelin, että..."
V: "Ajattelit mitä..?"
"En mitään," Olivia sanoi hiljaa. Sitten hän nousi, käveli ovesta ulos ja poistui Viljamin elämästä lopullisesti.
