Katrine: "Näytä vielä niitä Viljamin kuvia."
K: "Ellet sä oo jo poistanu ne kaikki kiukuspäissäs."
Olivia: "No en oo, vaikka mieli on kyllä monesti tehny! Ootas."
K: "Noniin, katsotaas miltä näyttää Simlandin suurin kusipää."
K: "Entä sit ne mitä se lähetti sulle Villenä?"
O: "Ne on siellä toisessa kansiossa."
K: "Nojoo, ei kyl ihan heti tajuis! Se on kyl muokannu noita sen kuvia aika paljon."
O: "Nojoo! Siis okei, nyt ku mä katon niin ehkä mä näen sen pikkuhiljaa, mut.."
K: "Noniin, mut et sä silti ois voinu tietää!"
K: "Meinaaksä nyt kutsua sitä Viljamiksi vai Villeksi?"
O: "En mä tiedä. En oo ajatellu asiaa. Enkä mä sitäpaitsi aio kutsua sitä enää miksikään, koska mä en aio puhua sille enää!"
K: "Se on kyl itse asias aika söpö.. Sillai nallekarhumaisella tavalla. Hellou daddy, come to mama.."
Olivia nappasi puhelimen Katrinen kädestä.
O: "Eikä ole! Tai siis, no ehkä on, mut ei sillä oo mitään väliä! Se on valehtelija ja huijari, enkä mä voi ikinä enää luottaa siihen!"
O: "Aaaargh, mä haluun vaan unohtaa sen! Miks mä en pysty unohtaan??"
K: "Kuule, mä autan sua unohtamaan sen."
O: "Miten?"
K: "Luota muhun. Mä tiedän tarkalleen mitä sä tarvit."
Nate: "Mihinkäs tytöt on lähdössä?"
O: "Me ajateltiin käydä leffassa ja ehkä syömässä jossain."
N: "Sehän kuulostaa kivalta, pitäkäähän hauskaa! Mekin lähdetään tästä vielä Alissan luokse ja varmaan jäädään sinne yöksi, niin ei tarvi ajatella että me vanhukset täällä valvotaan odottamassa."
N: "Pidähän Katrine huolta, ettei mun tyttäreni eksy tänne valtavaan Simsinkiin. Tälle illalle on luvattu ihan kunnon lumimyrsky, niin pysytelkää sisätiloissa!"
K: "Tottakai. Olivia on turvassa mun kanssa!"
O: "Missä me ollaan?"
K: "Tää on mun porukoitten kämppä. Ja vissiin kai sun faijaskin on asunut täällä joskus nuorena."
O: "Ooksä varma, että täällä ei oo ketään..?"
K: "Joo. Mutsi on Kevätlammella auttamassa Ronia ja Luukasta muutossa. Ja faija on yleensä tähän aikaan vetämäs rännejä sen narkkifrendien kaa."
K: "Ei niistä kumpikaan ees tiedä, että mä oon Simsingissä. Eikä niitä tunnu pahemmin kiinnostavankaan."
O: "Pyllystä tollaset vanhemmat.. Mun tilanne ei yhtäkkiä kuulostakaan enää yhtään niin pahalta tohon verrattuna.."
O: "Mut hei, missä se teidän viinakaappi on..?"
K: "No siis.. joka puolella. Avaa mikä tahansa kaappi, siellä on viinaa.
K: "Haluutsä jotain muuta?"
O: "Öööö... Eiks nyt oo aika myöhä kahville?"
Katerine naurahti heleästi.
K: "Ei, höpsö. Jotain muuta! You know, koksuu, pilvee, hepoo, vauhtii..?"
O: "M-mistä sä semmosia saisit..?"
K: "Mä tiedän missä faijan narkkiboksi on."
K: "Se ei tiedä että mä tiedän, eikä se tiedä että mä tiedän sen avauskoodin. Mut mä tiedän!"
O: "Tuota, ei kiitos. Mä taidan tyytyä ihan vaan siihen alkoholiin."
K: "Oolrait, ei se mitään. No mut hei, ole ku kotonas, viinaa löytyy tosiaan vähän joka puolelta, jääkaapissa on olutta ja jos haluat tuopin niin yläkaapista voi ottaa. Mä käyn partsilla poltteleen yhdet tötsyt. Aletaan sit valmistautumaan."
O: "Okei, kuulostaa hyvältä!"
Olivia katseli hetken ympärilleen, epävarmana siitä mitä uskaltaisi tehdä ja mihin uskaltaisi koskea.
Sitten hän otti jääkaapista oluen ja kaatoi sen tuoppiin.
O: "No, tästä lähtee. Uudelle elämälle ilman Viljamia tai muitakaan valehtelevia idiootteja."
Tultuaan parvekkeelta Katrine huikkasi menevänsä valmistautumaan ja katosi toiseen huoneeseen. Olivia kohautti hartioitaan ja korkkasi uuden juoman.
Pienen ikuisuuden (ja kolmannen kaljan) jälkeen:
O: "Oho, wau! Sä näytät tosi upeelta!"
K: "Tänks! Seuraavaksi on sun vuoro. Mennään!"
Hetken päästä:
K: "No nyt näyttää hyvältä! Hoooooot mamaaa!"
O: "En mä oikein tiedä.."
K: "Mitä sä höpsit! Hei luota muhun nyt. Sä oot kuuma, piste."
O: "Kaipa sitten.."
O: "Yyyyyh, mitä tää on??"
K: "Kossukolaa! Ei sen tarvikaan maistua hyvältä, kunhan menee iloisesti päähän."
K: "Mut jos alko ei maistu, niin.. mulla ois tuolla purkissa semmosia kivoja pillereitä.."
K: "Ooksä varma, että sä haluat kokeilla?"
O: "Ei noi ainakaan näytä vaarallisilta.. Mitä noi taas olikaan?"
K: "Ekstaasia. Otetaanko samaan aikaan?"
O: "O-okei.."
K: "Joko alkaa tuntua?"
O: "Joo.. kai.."
O: "Kyl mä kai jotain tunnen.."
Sen jälkeen Olivialla alkoikin niin sanotusti pätkimään ja loppuilta sisälsi runsaasti hämärän peitossa olevia tapahtumia...
O: "Siis vau, toi talo niinku.. hehkuu.."
O: "Kaikki on jotenki niin... vau..."
O: "Kaikki on siis.. oikeesti.. siis kaikk-"
O: "Max..?"
