Toni: "Mä olen niin pettynyt suhun! Kaikki nämä kuukaudet stressiä ja epätietoisuutta, etkä missään vaiheessa voinut sanoa, että sinä sen telkkarin veit!!"
Luukas: "Ei se sitä omasta tahdostaan vienyt, me pakotettiin se."
L: "Me tarvittiin rahaa.. niin me sit myytiin se teiän telkkari.. sori.."
Elina: "Miksi ihmeessä?? Kyllähän minä olisin teille rahaa laittanut, miksi ette pyytäneet??"
Roni: "No kun faija kielsi! Se sanoi että meidän pitää hommata omat rahat eikä pyytää sulta."
Jii: "Mä yritin kannustaa teitä hakemaan töitä, en varastamaan!!"
J: "Johtuuko tämä nyt meidän erosta? Kapinoitteko te, koska te olette nyt rikkinäisestä kodista?"
Kun Ilona lähti katsomaan eteisestä kuuluvaa kolinaa, Joona käytti tilaisuuden hyväkseen ja livahti omaan huoneeseensa.
Käytävältä kuului taas meteliä ja mitä ilmeisimmin Lauran raivoamista.
"Vittu kun kaikki menee perseelleen! Voi vitun vittu!!"
"Rauhoitu Laura.. mit..?" "Ensin Saaran raskaus ja nyt tää! Vitun vitun vittuuu!!!"
"Heeeeetkonen, mikä raskaus??"
Hetken päästä oveen koputettiin.
J: "Ja mitähän te kaksi haluatte?"
L: "Sori hei oikeesti se telkkarihomma.."
L: "Ja muutenkin että ollaan kiusattu sua ja kutsuttu sua pikkuhinttariksi.. Ollaan tosi pahoillamme."
L: "Säkin oot varmaan ihan normi heterojätkä, eikä siinä mitään vaikka et oliskaan, mut.. Voitaisko me jättää nää ikävät jutut menneisyyteen ja olla kavereita?"
J: "No tuota.. kiva että ajattelette noin ja voin mä teidän anteeksipyynnön ottaa vastaan..mut.."
J: "Te teitte mun elämästä helvettiä koko lukion ajan. Ja sitä mä en voi ikinä unohtaa."
J: "Enkä mä ikinä voi myöskään antaa sitä anteeksi."
J: "Eli anteeksipyyntö hyväksytty, kai.. mutta kavereita meistä ei kyllä ikinä tule."
Sen sanottuaan Joona marssi takaisin huoneeseensa ja paiskasi oven perässään kiinni. Kello oli jo vaikka mitä ja Huntingtonit olivat olleet heillä jo monta tuntia! Kai ne nyt jo kohta lähtisivät, niin että hän saisi olla rauhassa??
Vieraiden lähdettyä lopultakin Joona hiippaili yövaatteissaan pesemään hampaat.
Hän ei tiennyt mitä keittiössä oli tapahtunut hänen lähtönsä jälkeen, mutta jostain syystä hänen vanhempansa olivat unohtaneet koko television. Ja erityisesti hänen osuutensa sen katoamisessa.
Mutta ei hän valittanut tai mitään. Hyvä vain, jos hänen ei enää tarvinnut pelätä rangaistusta.
Hän istui vielä sängylle selaamaan puhelinta ja huomasi saapuneen yksityisviestin.
