Kun Olivia oli saanut kerrottua Viljamille, kuinka hänen lukioaikainen ihastuksensa Max oli lähennellyt häntä fuksibileiden jatkoilla, oli heidän kimppakämpässään hetken aikaa hyvin hiljaista. Viljami yritti saada hakkaavaa sydäntään rauhoittumaan. Hän ei vain voinut antaa itselleen anteeksi sitä, että hän oli jättänyt Olivian yksin.
Viljami havahtui itseään kritisoivista ajatuksistaan, kun Olivian hento ääni rikkoi hiljaisuuden.
Olivia: "Mikä mussa on vialla?"
Viljami: "Sussa ei oo mitään vialla, kuinka niin?"
O: "Miksi mä sit en löydä kunnollista poikaystävää? Mussa täytyy olla jotain vialla, ei Ville muuten lykkäis mun näkemistä kerta toisensa jälkeen."
V: "Se jätkä on idiootti ja pelkuri. Sussa ei oo mitään vikaa, usko mua."
O: "Niinpä kai.."
V: "Usko mua, oikeesti. Sä oot upea! Kaunis, älykäs, hauska.. jos joku jätkä ei näe sitä, niin se on sokea idiootti!"
O: "Sä oot niin kultainen.. mä en ansaitse noin ihanaa ystävää.." V: "Höpö höpö, kyllä ansaitset."
Ilona: "Alahan puhua. Mikä raskaus?"
Laura: "Mä en tienny miten kertoa teille.."
L: "Se on totta.. mä oon.. raskaana.."
I: "Miten ihmeessä??"
L: "No miten raskaaksi nyt yleensäkään tullaan? Pitääks mun oikeesti pitää sulle luento kukista ja mehiläisistä, mutsi camoon!"
I: "No mä vain tarkoitin että..!"
Ilona huokaisi.
I: "Oliko se poika, jonka kanssa sä ulkona juttelit, lapsen isä?"
L: "Joo.. se on Luukas, mun poikaystävä.."
I: "Ja minkä ikäinen tämä Luukas on..?"
L: "Mitä väliä sillä edes on?? Ääh, no okei, se täytti just 20.. joo, se on mua vanhempi, entä sitten??"
Ilona yritti hengittää syvään ja laski mielessään kymmeneen.
I: "Sä olet alaikäinen ja Luukas on jo aikuinen. Se ei ole oikein."
L: "Miten muka? Ei mullakaan oo ku reilu vuosi siihen, että täytän 18. Ei meillä oikeestaan oo ku reilut 3 vuotta ikäeroa, se ei oikeesti oo ees paljon."
I: "Ehkä ei, mutta täysi-ikäisten ja alaikäisten simien suhteita ei ole perinteisesti katsottu hyvällä. Itse asiassa, minun nuoruudessani siitä saattoi joutua vankilaan."
L: "Oikeasti?? No mut onneksi enää ei joudu.. vai?"
I: "No, ei enää. Simlandin lait on muuttuneet. Mutta ei sitä edelleenkään hyvällä katsota."
L: "Ootko sä vihainen mulle..?"
I: "En mä vihainen ole.. mä vaan itse tulin niin nuorena raskaaksi, että olisin toivonut ettei teidän tarvisi miettiä niitä asioita vielä pitkään aikaan."
I: "Aiotko sä pitää tän lapsen?"
L: "Mä en todellakaan tiedä! En mä voi ruveta äidiksi näin nuorena!"
L: "Mutta toisaalta.. mä en tiedä pystyisinkö mä tekemään aborttia. Se tuntuu jotenkin tosi väärältä."
L: "Aiotko sä kertoa isälle?"
I: "En, jos sä et halua että mä kerron."
L: "Hyvä.. mä kerron sille sit ku uskallan.. eli kun helvetti jäätyy tai jotain sinnepäin.."
Kun Olivia heräsi seuraavana aamuna, Viljami oli keittiössä tekemässä heille aamupalaa.
O: "Huomenta! Täällä tuoksuu ihanalta."
"Niin tuoksuu," Viljami ajatteli haistellessaan Olivian hiuksia.
V: "Kunhan jotain heitin pannulle, toivottavasti maistuu. Onko sulla jo parempi fiilis?"
O: "Vähän. Ainakin mulla on ihan hirveä nälkä!"
V: "Aika hyvin tämä onnistui, vaikka itse sanonkin!"
V: "Kiva, että sullekin maistuu! Ei taidettu pahemmin syödä ennen nukkumaan menoa." O: "Paitsi se melkein puolikas mansikkakakku jonka mä vedin yksinäni ennenku sä tulit.."
O: "Kiitti vielä, että oot ollu niin hyvä ystävä."
O: "Varsinkin eilen, kun mä olin ihan hajalla. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman sua."
V: "Eipä kestä! Oothan säkin repinyt mut vaikka minkälaisesta murheen alhosta, joten kiitos samoin. Säkin oot ollut tosi hyvä ystävä."
O: "Oon niin onnellinen, että tutustuttiin ja että sä oot mun elämässä."
V: "Samoin. Oot mulle tosi tärkeä."
O: "Vielä kun mä löytäisin yhtä ihanan poikaystävän, niin kaikki olis täydellistä!"
V: "Noh.."
V: "Tässähän mä olen."
Olivia tyrskähti.
O: "Sä oot niin hassu!"
V: "Hehheh, joo.. sellainenhan mä oon.."
O: "No mut syödään nopeesti loppuun, niin päästään lähtemään yliopistolle."
