Roni: "Mitenkäs teikäläisellä on edenny se tilanne Lauran kanssa?"
Luukas: "Ei vielä oikein mitenkään, vaikka varmaan kohta pitäis. Meillä on enää pari viikkoa aikaa päättää halutaanko me pitää se lapsi vai ei."
L: "Tai siis.. eihän me sitä lasta voida PITÄÄ, mutta siis Lauran pitää päättää haluaako se abortin vai ei. Jos ei halua, niin tottakai me annetaan se sit adoptoitavaksi. Ei me olla mitenkään vielä valmiita lapsen saamiseen."
R: "No mut onnea sen kanssa! Onneks meikäläisen ei tarvi murehtia tollasia, koska meillä on ehkäisyhommat kunnossa. Mun naisella on katsos pillerit käytössä. Ei pelkoa vahingoista!"
L: "Kyllä mekin käytettiin kumia, että älä yhtään viisastele siinä!"
Veljekset jatkoivat kinasteluaan lampsiessaan sisälle, mutta se loppui eteisessä kuin seinään, kun he huomasivat millainen vastaanotto heitä oli odottamassa.
Elina: "Nyt pojat tänne ja perseet penkkiin, tällä sekunnilla!!"
R: "Mutsi, mitäs sä täällä? Me ei tiedettykään että sä oot tulossa käymään..!"
E: "Te tiedätte kyllä varsin hyvin, miksi mä olen täällä. Alkakaahan selittää. Mikä on tämä varastettu televisio, jota teidän on nähty kanniskelevan lukion pihalla??"
Jaiks. He olivat selvästi jääneet kiinni.
Sen jälkeen pojilla oli hyvin vähän sanottavaa ja vielä vähemmän suunvuoroja.
Elina ja Jii nimittäin pitivät heille sellaisen kurinpalautuksen, että sellaista ei oltu kuunaan nähty. Ilmeisesti koulun valvontanauhoissa näkyi harvinaisen selvästi, kuinka Joona oli luovuttanut television heille myöhään illalla ja he olivat sen kanssa poistuneet.
E: "Ja nyt te palautatte sen television oikeille omistajilleen."
R: "No ei meillä nyt enää sitä oo!" L: "Joo, ei me edes tiedetä missä se on."
E: "Mitä??" J: "Nyt alatte selittää ja heti! Mihin te kaksi oikein olette sotkeutuneet??"
E: "Tai itse asiassa mulla on parempi idea. Te saatte selittää tämän kaiken sen television omistajille."
Myöhemmin television omistajien residenssissä:
Toni: "Mä olen niin pettynyt suhun! Kaikki nämä kuukaudet stressiä ja epätietoisuutta, etkä missään vaiheessa voinut sanoa, että sinä sen telkkarin veit!!"
L: "Ei se sitä omasta tahdostaan vienyt, me pakotettiin se."
Roni potkaisi veljeään pöydän alla.
E: "Noniin, alkakaahan selittää!!"
L: "No kun me tarvittiin rahaa.. niin me sit myytiin se teiän telkkari.. sori.."
E: "Miksi ihmeessä?? Kyllähän minä olisin teille rahaa laittanut, miksi ette pyytäneet??"
R: "No kun faija kielsi! Se sanoi että meidän pitää hommata omat rahat eikä pyytää aina vaan sulta."
J: "Mä yritin kannustaa teitä hakemaan töitä, en varastamaan!!"
J: "Johtuuko tämä nyt meidän erosta? Kapinoitteko te, koska te olette nyt rikkinäisestä kodista?"
L: "No.. ei se nyt.."
R: "Joo, just se! Me ollaan tosi hajalla tästä ja kaikkee."
J: "No ei se silti oikeuta teitä varastamaan!!!"
Jiin ja Elinan jatkaessa poikiensa ripitystä ulko-ovi kävi ja eteisestä alkoi kuulua kolinaa.
Tuohtunut Ilona päätti pitää hengähdystauon ja lähti tulijoita vastaan. Joona päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja livahti kenenkään huomaamatta paikalta.
Huudettuaan Ronille tarpeeksi Jii istui turhautuneena alas.
Luukas: "Kyllä meillä voi olla sellaisia menoja mistä te ette tiedä! Me ollaan jo aikuisia miehiä!!" J: "No menkää sit töihin, voi hyvä luoja sentään!!"
T: "Laura, tulitkin juuri sopivasti paikalle. Tässä on ne tyypit, jotka varasti meidän telkkarin. Voitko kuvitella? Kaks nuorta juippia!!"
Laura: "Mitä, oikeasti??"
Luukas: "Antakaa meidän nyt selittää ensin tää koko keissi loppuun!"
Laura: "Mä oon kuullut ihan tarpeeksi.."
Tuohtunut Laura paineli samantien ovesta ulos. Luukas yritti lähteä hänen peräänsä, mutta Jii komensi hänet takaisin istumaan.
T: "Noniin, puhutaanpa seuraavaksi siitä miten.."
Hänet keskeytti eteisestä kuuluva huuto.
"..ttu kun kaikki ..ee ..seelleen ..tun vit..!!"
Äänestä päätellen huutaja oli Laura.
T: "Niin, eli siis miten te nyt aiotte hyvitt.."
"..sin ..an ...kaus ja nyt tää ..tun ...tuuu!!!"
Raivoaminen päättyi kovaääniseen oven paukautukseen.
T: "Teinitytöt.. Niin, miten te aiotte hyvittää tän meille?"
L: "Mutta tehän saitte siitä rahaa jo vakuutusyhtiöstä! Teillä on uus telkkarikin ja kaikkee!"
T: "Mistäs sinä sen tiedät?"
E: "Tottakai me korvaamme kaiken, television ja ne henkiset kärsimykset, joita tästä varmasti on teille koitunut!"
E: "Ja pojat saavat nyt heti ensimmäisenä käydä pyytämässä Joonalta anteeksi!"
Joten, hetken päästä:
L: "Sori hei oikeesti se telkkarihomma.."
L: "Ja muutenkin että ollaan kiusattu sua ja kutsuttu sua pikkuhinttariksi.. Ollaan tosi pahoillamme."
L: "Säkin oot varmaan ihan normi heterojätkä, eikä siinä mitään vaikka et oliskaan, mut.. Voitaisko me jättää nää ikävät jutut menneisyyteen ja olla kavereita?"
J: "Voin mä teidän anteeksipyynnön ottaa vastaan, mut kavereita meistä ei kyllä ikinä tule."
Tämän sanottuaan Joona kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin huoneeseensa. Roni läpsäisi veljeään hartiaan. "Noniin, hoiditpa hienosti taas tuonkin!"
"Minkä mä sille voin jos se ei halua olla meidän kaveri!" Luukas tiuskaisi takaisin.
Veljekset jatkoivat kinasteluaan suunnatessaan takaisin keittiöön. Jospa siellä olisi tunnelma jo rauhoittunut.
J: "Mutta kai sä ymmärrät, että poikien on opittava vastuullisuutta?? Et sä voi joka kerta tulla rahoines pelastamaan ne joka helkutin kiipelistä!!"
Nähtävästi ei ollut.
J: "Nyt me jätkät tehdään niin, että me kolme muutetaan Simsinkiin. Te menette töihin meidän perheyritykseen ja maksatte pikkuhiljaa Tonille ja Ilonalle takaisin joka pennin!"
L: "Ei me nyt voida minnekään muuttaa! Laurakin sai just tietää sen raskaudesta ja.."
J: "Heetkonen, mitä?? Raskaus?? Laura?? Sama Laura joka käväisi tässä äsken??"
Luukas nyökkäsi epävarmasti. Hän katsoi varovasti Tonia, miettien selviäisikö tästä päivästä hengissä, mutta tämä tuijotti lasittunein silmin eteensä eikä näyttänyt reagoivan oikein mitenkään.
J: "Miten te voitte olla noin vastuuttomia?? Alahan selittää!!" R: "Menit sitte möläyttämään? Eikö tullu mieleen, että Laura ei oo ehkä kertonu vielä sen porukoille?" L: "No en muistanu siinä hetkessä!"
Jii tuijotti poikaansa odottaen pikaista, mutta perusteellista selvitystä. Luukas ei kuitenkaan enää tiennyt mitä sanoa. Tonin täydellinen reagoimattomuus oli saanut hänet hämmennyksiin.
Hiljaisuuden rikkoi yllättäen Elina.
E: "Ymmärsinkö nyt oikein? Sinusta on tulossa isä?"
L: "No, kai joo, mut.."
E: "Minusta tulee siis lopultakin isoäiti? Voi poikakulta, miten ihana uutinen!"
L: "Täh??"
E: "Tämä on riemun päivä! Tätä pitää juhlia!!"
E: "Voi Jii, olen niin onnellinen! Suurin haaveeni toteutuu lopultakin!!"
"Nyt lähdetään kotiin juhlimaan! Tulkaa pojat," Elina komensi. Jii, joka oli hämmennyksen vallassa ex-vaimonsa innostuksesta, käveli alistuneen oloisena hänen peräänsä.
Eteisessä heitä vastaan käveli edelleen kiukkuisen oloinen Ilona.
E: "Kuulitko jo ilouutisen? Meistä tulee kohta yhtä perhettä!"
I: "Jaa mitäköhän sä nyt selität?"
E: "Kai sinä nyt äitinä tiedät sen verran lastesi asioita, että tiedät Lauran odottavan Luukaksen lasta? Meistä tulee isoäitejä! Eikö olekin mahtava uutinen?"
E: "Minähän olin jo kokonaan luopunut toivosta, kun Emmakin on jo reilusti päälle kolmenkymmenen, eikä sillä ole vielä lapsia, eikä miestäkään sen puoleen. Ihanaa saada uusi vauva perheeseen! Pitääkin soittaa Emmalle ja kertoa, jos hänkin siitä innostuisi.."
"Hei sori mut.. voinko mä mennä juttelemaan Lauran kanssa?" Luukas kysyi varovasti.
E: "Tosiaan, minäkin haluaisin vielä tavata tämän miniäehdokkaani ja kiitt.. tai siis onnitella häntä ihan henkilökohtaisesti."
I: "No ette nyt saa. Laura on väsynyt. Ja niin alan minäkin totta puhuen olla, tähän kaikkeen."
E: "Hyvä on. Me tulemme käymään uudelleen sitten paremmalla ajalla."
E: "Tulkaa pojat, lähdetään. Heippa sitten ja nähdään!"
I: "Enpä olis niin varma.."
