Fuksiviikon ensimmäinen päivä oli mennyt hyvin ja bileissä oli ollut hauskaa.
Viljami oli koko illan kerännyt rohkeutta kertoa Olivialle tunteistaan.
Kun hän lopulta oli saanut itsensä koottua ja päätti ottaa riskin, Olivia oli kadonnut.
Hän yritti soittaa Olivialle, mutta tämä ei vastannut. Hän alkoi huolestua ja mietti kenelle voisi soittaa, mutta hän päätti sitten kuitenkin käväistä ensin heidän yhteisessä kimppakämpässään.
Ja siellähän Olivia olikin, katsomassa piirrettyjä pimeässä olohuoneessa.
Ja syömässä kakkua, joka näytti siltä että se oli juuri kaivettu lähihuoltsikan pakastealtaasta.
Viljami: "Olivia? Onko sulla kaikki hyvin? Miksi sä istut täällä pimeässä?"
Olivia: "No ei ole kaikki hyvin, kiva että huomasit."
V: "Sä katosit sieltä bileistä, mä huolestuin! Et sä voi tehdä noin!"
O: "Kai mä ny saan lähteä kotiin, ku musta tuntuu siltä!"
V: "Mä en tarkottanu sitä, sä tiedät sen. Mä huolestuin, koska sä et ilmottanut mulle mitään. Mä tulin vessasta ja sä olit kadonnut. Sulle ois voinu tapahtua vaikka mitä!"
V: "Haluatsä kertoa mulle mitä tapahtui? Miksi sä lähdit niin yhtäkkiä?"
Olivia avasi suunsa moneen kertaan vastatakseen, mutta hän ei saanut mitään sanottua. Lopulta hän purskahti itkuun.
O: "Miks mulle tehdään aina näin? Enkö mä ansaitse olla onnellinen?"
O: "Kunpa sä et ois menny sinne vessaan.. Tai kunpa me ei oltais koskaan edes lähdetty sinne jatkoille.. tai yleensäkään koko bileisiin!"
O: "Kunpa ei oltais edes muutettu Simsinkiin! Tai edes haettu yliopistoon! Kunpa mä en ois ikinä kuullutkaan avaruusteknologiasta tai edes.."
O: "Kunpa en olis ikinä ees kuullutkaan nimeä Max Ley!!"
V: "Kuka se on? Olivia, nyt oikeesti kerrot mulle mitä tapahtui!!"
O: "Max on mun lukioaikainen ihastus. Sen piti muuttaa kirjoitusten jälkeen takas Simisvaltoihin, ku sen opiskelijavaihto päättyi, mutta eilen se ilmestyi sinne bileisiin."
O: "Ville oli just laittanu mulle viestiä, että se ei ookaan tulossa ja.."
Olivian silmät kostuivat ja huulet alkoivat hennosti väpättää. Hän selvästi taisteli itkuun puhkeamista vastaan.
O: "Max ilmestyi sinne kirjaimellisesti hetkeä myöhemmin, just kun mä aloin pohtia onko Ville oikeesti odottamisen arvoinen. Jos se ei kerran meinaa ikinä uskaltaa tulla paikalle."
"Idiootti," Viljami manasi mielessään. Ilman sitä viestiä koko ilta olisi voinut sujua hyvin erilailla.
O: "Lukiossa Max ei ikinä vilkaissut muhun päinkään, joten kun se alkoi samantien flirttailemaan ja kutsumaan mua herkkupepuksi sun muuta, niin mä menin ihan hämmennyksiin."
"Sit se ihan kirjaimellisesti painoi mut seinää vasten ja tuli siihen ihan lähelle. Mä tunsin sen hengityksen mun kasvoilla. Se haisi tosi oudolle. Ei alkoholille, vaan jollekin muulle. Mä en osaa selittää sitä. Mut jotain outoa siinä oli."
"Se sanoi että se haluaa viedä mut jonnekin missä saadaan olla rauhassa. Ja sit se pussas mua, ihan tuosta vaan!"
V: "Se suuteli sua??"
O: "Nojoo! Mä en todellakaan kuvitellut ensimmäistä suudelmaani tuollaiseksi."
Viljami kiristeli hampaitaan. Ei hänkään ollut kuvitellut tämän illan menevän näin, ei sinne päinkään.
V: "Mitä sit tapahtui?"
Hän pelkäsi jo etukäteen vastausta, mutta hänen oli pakko saada tietää. Mielikuvat jostain likaisesta äijästä tukemassa kieltään hänen kauniin ja viattoman Oliviansa kurkkuun oksettivat häntä.
"Mä tönin sen kauemmaksi musta ja änkytin jotain siitä miten tää etenee nyt aivan liian nopeasti ja että tää ei tunnu musta hyvältä."
"Jessss!" Viljami tuuletti mielessään.
"Sit mä sanoin, että mä tarviin nyt tilaa ja yritin lähteä pois."
O: "Sit se.. se.."
O: "Se tarttu musta kiinni ja raahas mut ulos sieltä.. jonnekin sivukujalle.. se tyrkkäs mut roskista vasten, työnsi kädet mun paidan sisälle ja sanoi, että jos mä en anna suosiolla, niin se ottaa sit väkisin.."
V: "Eikä????"
O: "Onneks se ei tehny sen enempää, ku siihen tuli joku opiskelijaporukka joka karkotti sen tiehensä.. onneks.. mä en edes uskalla kuvitella mitä ois voinu tapahtua!"
Laura: "Kiitti vielä, että sä otit tän raskausuutisen näin hyvin vastaan. Mä pelkäsin vaikka mitä!"
Luukas: "Olihan siinä kieltämättä hetki sulattelemista. Mutta mä oon tästä ihan yhtä paljon vastuussa ku säkin, joten mä oon sun tukena mitä tahansa sä päätät."
Laura: "Et uskokaan miten suuri helpotus tuo on. Mä todella tarvin nyt tukea."
Luukas: "Mitä sun vanhemmat on mieltä tästä tilanteesta?"
Laura: "Mä en vähän niinku tavallaan oo kertonu niille vielä.."
Luukas: "Aijaa? Mikset?"
Laura: "Ei vaan oo ollu sopivaa hetkeä, okei? Miten tällasen asian edes voi kertoa?"
Luukas: "Kerroithan sä mulle vaikka se oli tosi pelottavaa."
Laura: "Nojoo, mut.."
Laura: "Ei se oo sama asia kuitenkaan. Ne on kuitenki mun vanhemmat. Mitä jos ne heittää mut pihalle?"
Luukas: "Meinaatko että ne oikeesti tekis niin?"
Laura: "Mä en tiedä mut.. kaikki on kai mahdollista."
Luukas: "No sit sä tuut meille. Kyllä me jotain keksitään."
Laura: "Oisko se varmasti sun porukoille ok?"
Luukas: "No siis mutsihan asuu nykyisin Simsingissä eikä sitä juuri täällä näy. Ja faija pyörii jonkun sen vanhan heilan kanssa, jonka kanssa se on "vain kavereita". Joten tuskinpa niitä hirveesti kiinnostaa."
Luukas: "Kyllä me jotenkin selvitään. Mut.. kauanko meillä.. tai siis sulla.. on aikaa päättää..?"
Laura: "On tässä useampi viikko, ei oo mikään hirvee paniikki."
Luukas: "Hyvä.. mutta tietysti se pitää varmaan ottaa huomioon, että kun toi raskaus alkaa näkymään, niin sitä ei voi enää oikein salata.."
Ilona: "ANTEEKSI MUTTA MIKÄ RASKAUS??"
