Päivä alkoi kääntymään jo alkuiltaan, kun Silja lopulta pääsi Kevätlammelle ja Naten entiselle kotitalolle.
Se vain, että ketään ei tuntunut olevan kotona.
Hän oli koputellut ja soitellut ovikelloa vaikka kuinka kauan, mutta talossa ei näkynyt merkkiäkään simeistä.
Hän päätti soittaa Natelle ja kysyä tiesikö tämä missä Olivia mahtoi olla.
Silja: "No moi! Tuota, ooksä varma että Olivia asuu edelleen siinä samassa talossa?"
S: "No kun ei täällä ole ketään.. Mä oon soit.."
S: "No olin just sanomassa, että oon soittanu ovikelloa ainakin kymmenen kertaa. Nate hei, mä en oo mikään idiootti. Nate? Haloo?"
S: "Outoa.."
12 tuntia aikaisemmin:
Olivia: "Isä?"
O: "Lopultakin mä löysin sut! Mä olen sun tyttäresi, Olivia."
Nate: "Okei? Ja mua pitäis kiinnostaa miksi?"
"M-mä ajattelin että.." Olivia sopersi.
N: "Mitä? Että mä ottaisin sut avosylin vastaan ja me voitais olla onnellinen perhe?"
N: "Mä annoin sut pois. Ymmärrätkö? Jos mä olisin halunnut sut osaksi mun perhettä, mä en olis tehnyt niin. Mikä sut saa kuvittelemaan, että oli hyvä idea edes ehdottaa tuollaista?"
N: "Nanna oli mun elämäni suurin rakkaus ja sun näkeminen muistuttaa mua vain menetetystä onnesta. Mä en pysty enkä mä halua sua osaksi elämääni."
N: "Painu nyt helvettiin täältä. Ei kukaan halua nähdä sua."
O: "K-kai sitten.." N: "MUAAAHAHAAAA!"
"Olivia? Huhuu!"
Olivia kuuli Viljamin äänen etäisesti unensa läpi.
O: "Täh? Missä me ollaan?"
Viljami: "Pajupuron asemalla. Eli puolivälissä matkaa ollaan. Sä taisit nukahtaa."
O: "Nojoo. Ja mä näin tosi outoa unta!"
O: "Mitä jos mä teen virheen, kun yritän etsiä mun isän Simsingistä? Entä jos se ei haluakaan nähdä mua?"
V: "Mutta eikö sun isäs nimenomaan yrittänyt itse ottaa suhun yhteyttä?"
O: "Niin kai, mut.. en mä tiedä.."
Katsellessaan alkavaa sadetta Olivia tunsi, kuinka juna nytkähti taas liikkeelle.
V: "Älä nyt turhaan ala maailailemaan piruja seinille. Mennään nyt vain askel kerrallaan."
O: "Totta. Todennäköisesti mä pelkään ihan turhaan."
V: "Niinpä. Joten otetaan nyt rennosti, niin ollaan sit virkeitä pääsykokeessa. Enää viis tuntia, niin ollaan perillä!"
O: "Oikeesti, viis tuntia vielä?? Kuinka hiton kaukana se Simsinki oikeesti on!"
V: "Se on kaukana, mähän sanoin! Siksihän me lähdettiin jo aamuyöstä liikenteeseen."
Olivia katseli mietteliäänä ikkunasta ulos, kun juna sukelsi takaisin metsän syvyyksiin.
V: "Mutta mites se pääsykoe? Osataanko me nyt ne jutut oikeesti? Vielä ehtis kertaamaan!"
V: "Älä huoli, kyllä me osataan! Usko nyt jo, me voidaan ottaa rennosti!"
O: "No okei, okei! Uskotaan! Mua vaan jännittää, ku en oo koskaan käynyt Simsingissä."
V: "Se on kyl jännää, muistan hyvin ensimmäisen reissuni sinne..!"
Viljamin tarinointi sai Oliviankin rentoutumaan ja loppumatka sujui leppoisammin.
V: "Noniin, aletaan lähestyä Simsinkiä. Joko jännittää?"
O: "Kysytkin vielä! Mähän oon ollut suurinpiirtein kauhusta jäykkänä koko matkan!"
V: "No, kyllä se siitä helpottaa, kun saadaan noi pääsykokeet handlattua. Sit on paljon helpompaa, kun pahin jännitys on takana!"
O: "Eipäs, kun pääsykokeen jälkeen mä näen Villen ekaa kertaa!"
V: "Siitä puheen ollen, ooksä ihan varma et.. tai siis, ooksä ajatellu et.. tai siis.."
O: "Oonko ajatellut mitä?"
V: "Ääh, ei mitään. Mä toivon, että teillä on kivaa yhdessä!"
O: "Niin mäkin! Tästä tulee paras päivä ikinä!"
Pääsykokeen jälkeen:
V: "Ei se jätkä taida ilmaantua paikalle.." O: "Mä en käsitä! Mä olin ihan varma, että se haluaa nähdä mut ihan yhtä paljon!"
V: "No minkä sille voi, jos jotkut on idiootteja." O: "Ville ei oo mikään idiootti! Tähän on pakko olla joku hyvä selitys. Pakko olla!"
V: "No mut kello alkaa olla jo paljon ja juna lähtee muutaman tunnin päästä. Pitäiskö meidän lähtee nyt sinne syömään?"
O: "Joo mee sä vaan edeltä.. Mä yritän vielä saada Villen kiinni."
V: "Mitä sä haluisit syödä? Tässä ois lähellä yks Simxasilainen ravintola mitä oon halunnu testata, mut on tässä ihan SimBurger myös lähellä. Miltä kuulostaa?" O: "Joo.. venaa mä laitan Villelle nopeesti vielä meseviestin.."
V: "Oi vitsi, täällä ois.. ääh, hiton ilmoitukset taas, menkää pois.. niin, tässä ois sushiravintola ihan lähellä kans! Mä oon aina halunnu maistaa sushia!" O: "Ei se vastaa.. se on kyl online, mutta ei oo ees lukenu mun viestiä.."
V: "Ootko sä maistanut sushia? Olivia?" O: "Harmi, ku mulla ei oo sen numeroa.. voikohan tolla mesesovelluksella soittaa..?"
V: "Okei, sua ei selvästikään kiinnosta syöminen just nyt. Mä taidan mennä eeltä sinne SimBurgeriin." O: "Joo, ihan miten vaan.. "
O: "Tähän on joku järkevä selitys, mä tiedän sen.. kohta Ville kirjottaa, että kaikki on hyvin ja sit se tulee tänne.. ihan varmasti!"
Muutaman kilometrin päässä:
Jii: "Tää isän ja äidin ostama Simlandin-talo on kyllä aika hieno! Kyllä täällä kelpaa valoisia kesäiltoja vietellä." Nate: "Niinpä! Grams ja Pops valitsivat hyvän sijoituskohteen."
N: "Ja mä vielä melkein möin tän sillon, ku Annabelle ilmotti lopullisesti, että se ei todellakaan oo tulossa tänne. Kuvittele!"
N: "No mutta, se musta. Miten sulla menee? Näittekö te Minnan kanssa?"
J: "Nähtiinhän me. Kahviteltiin, vaihdettiin kuulumisia.. oli ihan kivaa!"
N: "Vai että ihan kivaa? No kerro nyt, syttyikö vanha romanssi uudelleen kuten toivoit?"
J: "Ei valitettavasti mitään sellaista. Minna on edelleen naimisissa Antonion kanssa."
J: "Sovittiin, että ollaan ystäviä. Ja mä oon itse asiassa ihan okei sen asian kanssa!"
N: "Vau, faija, toi on tosi kypsästi ajateltu..! Mitä ihmettä, Silja soittaa.."
N: "No moi Silja! Mitäs Kevätlammelle kuuluu?"
N: "Kyllä se mun käsittääkseni samassa talossa asuu. Kuinka niin?"
N: "Ootko sä nyt varma, että siellä ei oo ketään? Ootko kokeillu soittaa ovikelloa?"
N: "No joojoo, rauhoitu Silja! Ei Olivia varmasti kaukana ole."
N: "Se on varmaan vaan jossain kaverin luona tai jotain!" Agentti II: "Nuoriherra Huntington, minulla on äärimmäisen tärkeää asiaa!"
"Sori Silja, mun pitää mennä," Nate sanoi nopeasti ja sulki puhelimen.
Ag II: "Meillä on varma havainto kohteesta. Yliopistolla. Juuri äsken."
N: "Että mitä?" Ag II: "Saanen vääntää rautalangasta. Sinun tyttäresi on nähty Simsingin yliopistolla juuri äskettäin. Sinuna kiirehtisin."
N: "Lopultakin hyviä uutisia! Mahtavaa!" Ag II: "Eikö vain olekin! Joten jospa nuoriherra Huntington olisi hyvä ja kiirehtisi?"
O: "Ei tästä taida tulla mitään.."
Olivia oli seissyt nurkalla ehkä kymmenen minuuttia Viljamin lähdön jälkeen. Kokonaisuudessaan hän oli odottanut Villeä jo tunnin yli sovitun ajan. Mutta lopulta puhelin kilahti.
O: "Meseviesti Villeltä.."
Olivian sydän hyppäsi kurkkuun ja hän avasi vietin vapisevin sormin.
O: "Mitä ihmettä..?"
Villehän oli itse komea kuin mikä! Miten niin ei muka kelpaisi? Olivia ei ymmärtänyt tätä nyt yhtään.
Ei hän tiennyt mitä muutakaan hän olisi vastannut. Hän oli aivan liian pettynyt ja kiukkuinen.
Hän ei siis näkisi Villeä ollenkaan tänään! Tästä mahtavasti alkaneesta päivästä olikin kovaa vauhtia tulossa hyvin suuri pettymys.
Naten saamista hyvistä uutisista oli myös hyvää vauhtia syntymässä pettymys.
Hän oli rynnännyt yliopistolle niin nopeasti kuin oli päässyt, mutta Oliviaa ei näkynyt enää missään.
Nate ei oikeastaan ollut edes yllättynyt. Hän oli jo tottunut siihen, että kaikki lupaavat johtolangat päättyivät umpikuljaan. Enemmän hän oli pettynyt itseensä ja siihen, että oli antanut toivonsa herätä.
O: "Huntington-konserni.. tämä taitaa olla oikea rakennus.."
Olivia käveli suoraan pääovista sisälle.
O: "Mahtaakohan Jonathaniel Huntington IV olla tavattavissa? Olen siis hänen tyttärensä ja.."
Sihteeri: "Nathan on valitettavasti vapaalla tällä hetkellä."
O: "No tuota, milloinkohan hän olisi taas tavattavissa..?"
Hänen kysymyksensä keskeytyi yllättävään ääneen, joka kuului hänen takaansa.
N: "Olivia..?"
