Silja: "Sä HÄIVYIT UlKOMAILLE ja olit siellä KOKO SUN TYTTÄRES LAPSUUDEN???"
Nate: "No siis.. Tottakai se kuulostaa pahalta, ku sen tolleen muotoilee..."
S: "Se ON paha, ihan sama miten sen muotoilee!! Nate, miten sä saatoit?!"
N: "Silja.. anna mä selitän.."
S: "Musta tuntuu, että mä en enää edes tunne sua. Millainen sim tekee noin?? Anteeksi nyt vaan, mutta sun äitis oli ihan oikeassa, kun haki lähestymiskieltoa."
Nate tuijotti naista järkyttyneenä. Hän oli kuvitellut, että kaikista maailman simeistä Silja olisi ollut hänen puolellaan!
N: "No ei mullakaan ole vittu ollut helppoa! Kyllä se meidän ero otti mullakin aika helvetin koville!!"
S: "Et sä voi syyttää meidän eroa tuosta! Olin mäkin hajalla, mutta ei se oikeuta kohtelemaan omaa lastaan noin!"
N: "Ääh.. sä oot oikeessa.. ei oikeutakaan.. mä oon maailman isoin kusipää.."
S: "Hyvä että sä tajuat sen itsekin. Missä Olivia on nyt? Kevätlammella?"
Odoteltuaan turhaan vastausta Viljamilta, joka tuntui muutenkin kadonneen maan päältä, Olivia rohkaistui ja päätti mennä pojan luokse kylään.
Viljami oli kuitenkin hänen paras ja ainoa ystävänsä - jos siis Villeä ei laskettu.
Hän oli huojentunut löydettyään ystävänsä hengissä ja yhtenä kappaleena, mutta se tunne ei kestänyt kauaa, kun hän huomasi millaisen sotkun keskellä poika eli.
Viljami: "Mitä asiaa? Jos tulit tänne vaan arvostelemaan, niin voitkin häipyä samantien." Olivia: "En mä tullut arvostelemaan. Sä olet mulle tärkeä ja olin huolissani susta."
O: "Siis oikeesti, mä oon ollu tosi huolissani! Sä et voi tehdä mulle näin!"
O: "Meillä meni kaikki tosi hyvin ja sit sä et yhtäkkiä enää halua pitää mitään yhteyttä!"
V: "Anna anteeksi.. oon ollu paska ystävä.." O: "Tottakai annan anteeksi, mut.. mitä tapahtui? Mikä sulla on?"
V: "En mä tiedä itsekään.. Oli vaan yks huono viikko ja mä sit repsahdin oikein kunnolla.. Mä en oo halunnu nähdä sua, koska mua hävetti. En mä halunnut, että sä joudut pettymään.."
V: "Kaikki se työ mikä me tehtiin, että kumpikin sai painoa tippumaan.. ja sit mä pistin kaiken läskiksi, siis ihan kirjaimellisesti, lihomalla kuukaudessa sen kaiken takaisin. Korkojen kera tietysti."
O: "Olisit oikeasti soittanut mulle, sitä vartenhan tsemppikaverit on! Että kun yksi kaatuu, niin muut auttaa ylös!" V: "Mun olis pitänyt. Sori oikeesti, Olivia."
V: "Kyl mä sain yliopistolta kirjeen, ku sä sitä kysyit siinä viestissä.. Se on avaamattomana tuolla pöydällä, mä en vaan oo uskaltanut.." O: "Avattaisko se yhdessä?"
N: "Eli mulla ei tosiaan ole oikeutta mennä edes entiseen kotitalooni, koska Olivia on siellä. Mutsin kuolinpesä odottaa läpikäyntiä ja perinnönjakoa, mutta sitä on mahdotonta järjestää nyt."
S: "Hmm.. onpa kinkkinen tilanne.. mutta ei tämä näinkään voi jatkua.."
S: "Hetkonen, mulla saattaa olla idea..!"
S: "Se lähestymiskielto koskee vain sua.. mut mitä jos mä menisin tapaamaan Oliviaa?"
N: "Sinä??"
S: "Niin, miksei? Me aloitettiin se vauvaprojekti yhdessä ja me oltais myös kasvatettu Olivia yhdessä, jos ei oltais erottu. Musta melkein tuli Olivian äiti. Eikö se jo itsessään merkkaa aika paljon?"
S: "Mä tiedän, että mä sanoin että en ole enää aikoihin haaveillut lapsista.. mutta tämä jotenkin muutti nyt kaiken. Mä tunnen jotenkin mystistä yhteyttä Oliviaan, vaikka me ei ollakaan ikinä tavattu. Ymmärrätkö?"
N: "No.. kai sä sitten olet oikeassa. Kyllähän se tosi paljon asioita auttaisi, jos saisin jonkinlaisen yhteyden mun tyttäreen, muutenkin kuin asianajajan kautta."
V: "Hei kiitti ku tulit. Mulla ois jääny varmaan koko pääsykokeet väliin tän ahdistusjumituksen takia!" O: "No eipä kestä, sitä vartenhan ystävät on!"
O: "Sä olisit ihan varmasti tehnyt samoin mulle." V: "Tottakai! Ja mä autan sua aina, jos sä tarvit jotain. Ihan mitä tahansa."
O: "No just nyt sä voisit auttaa mua siivoamaan tän sun kämpän." V: "No en mä kyllä ihan tuota ajatellut..mut kai se on sit pakko."
O: "Mieti, me lähdetään kesäkuun alussa Simsinkiin! Ja yliopiston pääsykokeisiin! Mieti miten siistiä!!" V: "Onhan se. Pitääkin alkaa varailemaan lippuja, ei tässä ole enää kuin pari kuukautta aikaa."
S: "Sulle on siis oikei, että mä matkustan Kevätlammelle tapaamaan Oliviaa?"
N: "Nojoo.. ja itse asiassa se alkaa kuulostaa tosi hyvältä idealta."
S: "Mulla on muistaakseni kesäkuun alussa pari lomaviikkoa, niin silloin se varmasti onnistuis parhaiten. Ehditään valmistautumaan ja miettimään miten sen kohtaamisen sitten hoitaa."
N: "Hienoa! Oon oikeastaan tosi iloinen, että soitin sulle. Mä tosissaan tarvin apua. Ja siis.. onhan Olivia yhtälailla sunkin lapsi.."
S: "Kiva kuulla, että säkin ajattelet niin. Ajatella, parin kuukauden päästä mä tapaan ensimmäistä kertaa meidän tyttären, jonka olemassaolosta en hetki sitten edes tiennyt mitään!"
