Ystävänpäivän salajuoni 2: Hiipuneen liekin metsästys

---

Oli kirpsakka iltapäivä Kevätlammella. Kiira odotteli kahvilan edessä ex-poikaystäväänsä Mazaa.

Tätä tapaamista hän ei odottanut innolla, ei sitten tipankaan vertaa.

Ja kellokin oli jo vaikka mitä, eikä Mazaa näkynyt.

Kiira: "Missä vitussa se jätkä oikein kuppaa??"

Samassa hänen ajatuksensa katkesi, kun tuttu sim pyyhälsi hänen luokseen ja tervehti häntä iloisesti.

Kiira: "Moi Erica! Mitäs sä täällä?"

Erica: "Venailen frendiä, ollaan menos shoppaileen.

Mitäs sä? Ainiin, oliks teillä broidin kaa tänään treffit?"

Valitettavasti kyseinen tuttu sim ei ollut Maza. Vaan tämän pikkusisko Erica.

Kiira: "Nojoo.. Tai siis en mä nyt tiedä onko ne treffit."

Kiira: "Varsinki ku jätkää itseään ei näytä sovinto

kiinnostavan edes sen vertaa, että ilmaantuis paikalle."

Erica: "Broidi on vissiin oikeestiki mogannu jotain?"

Kiira: "No mitä nyt pettäny mun luottamuksen ainaki sata miljoonaa kertaa. Se on pitkä tarina, menis varmaan koko loppupäivä sitä kertoessa."

Samassa hänen puhelimensa piippasi.

Kiira: "Ja nyt se perui koko tapaamisen.. Ei kai siinä sit.."

Erica: "No eipä se munkaan kaveri näytä olevan tulossa, joten mulla on koko loppupäivä aikaa, jos haluat avautua broidin mogailuista. "

Erica: "Niin että mitäs sanot? Kahville ja shoppaileen?"

Kiira: "Ah, kiitos! Siis todellakin! Paras idea ikuisuuteen!"

---

Shoppailukierroksen jälkeen:

Kiira: "Hei kiitos oikeesti. Tää oli just se mitä mä kaipasin."

Erica: "Ei sellasta vitutusta taida olla, johon shoppailu ei auttais!"

Kiira: "Niinpä! Ja kiitti ku jaksoit kuunnella mun avautumista."

Erica: "Me puhutaan nyt hei mun broidin mogista.

Mä voisin kuunnella niitä vaikka koko päivän!"

Erica: "Jaha. No nyt se soittaa."

Kiira: "Jaa se sun frendi joka sun piti nähdä?"

Erica: "Kato broidi, moro! Just puhuttiin susta!"

Kiira: "Pitihän se arvata..."

Erica: "Eei ku shoppailemas.. Yhen kaverin kaa. Mitäs sä?

Meneeks teillä sit kuin pitkään siel? No ilmottele sit ku tiiät."

Kiira: "Kummasti sillä jätkällä on yhtäkkiä aikaa rupatella...

Tässä ne sen 'muut menot' nähtiin taas!"

Kiira: "No mitä asiaa sillä nyt yhtäkkiä oli?"

Erica: "Etkö sä just sanonu, et sua ei enää kiinnosta sen jutut?"

Kiira: "No ei mua kiinnostakaan..kunhan vaan mietin.."

Erica: "Niin? Mitä sä mietit?"

Kiira: "Ei mitään. Sä oot oikeessa. Ei mua kiinnosta."

Erica: "Brr... Tääl muuten on aika kylmä."

Kiira: "Kai tässä pitäis sit alkaa jo lähtemään.."

Erica: "Ei välttämättä! Mulla saattais olla vielä yks idea..."

Hetken päästä:

Kiira: "Okei, mä muutin mieleni. TÄMÄ oli paras idea ikinä!"

Erica: "Mun varpaat ehkä sulaa pikkuhiljaa."

Kiira: "Ihana rauha! Kaukana kaikista idiooteista.."

Erica: "Niinpä! Idiooteista tulikin mieleen,

että miten sä ja mun broidi tutustuitte?"

Kiira: "Siitä onkin jo aikaa!"

"Mä olin just alottanut seiskaluokalla Kevätpuiston koulussa."

"Maza tuli meidän kouluun ihan uutena oppilaana kesken vuotta."

"Se oli tosi söpö ja halusin, että se huomais mut. Joten mä lähestyin sitä sivistyneesti, kuten kuka tahansa järkevä sim."

"Ja sehän antoi samalla mitalla takaisin."

"O-ou.."

Erica: "Kuulostaa ratkiriemukkaalta."

Kiira: "No älä nyt! Se tehosi kuitenkin, niin se on pääasia."

"Ainakin se halusi heti tulla juttelemaan mulle."

"Tai miten sen nyt ottaa.."

Erica: "Vuosisadan romanssi selvästikin."

Kiira: "No sitä se oli sillon, usko tai älä!"

Erica: "Noh, mennääs. Meidän seuraavat hoidot odottaa jo."

Kiira: "Onko sun pakko sanoa se noin? 'Hoidot' kuulostaa ihan siltä

niinku sulla ois jotain puolialastomia äijiä oottamassa nurkan takana."

Hetken päästä nurkan takana:

Kiira: "No okei, mä ymmärrän sun pointin."

---

Myöhemmin pukuhuoneessa:

Erica: "No? Miten se sun ja Mazan juttu sitten jatkui?"

Kiira: "No me oltiin eri luokilla, niin ei juurikaan

törmätty toisiimme. Mä oikeestaan ehdin jo

unohtaa koko pojan olemassaolon siinä kohtaa."

Kiira: "Mutta seuraavana keväänä se tuli samalle

matikan kurssille. Tällä kertaa Maza aloitti keskustelun."

"..heittämällä mua paperitupolla päähän."

Kiira: "Mikä sun ongelma on?!"

Maza: "Graži!"

Kiira: "Täh?"

Maza: "Tu. Graži mergina."

Kiira: "Eikun nyt mä tajusin! SÄ olet se

ulkomaalainen poika josta kaikki on puhuneet!"

Kiira: "Graži! Minä olen Kiira."

Maza: "Marius. Hauska tutustua!"

Kiira: "Sä puhut tosi hyvin simlantia!

Mistä maasta sä olitkaan kotoisin?"

Maza: "Kiitos! Äitini on simlantilainen.

Olen kotoisin Simthuaniasta."

"Siitä se meidän hengailu sitten alkoi."

 "Ja kasiluokan keväällä me alettiin virallisesti seurustelemaan."

Maza: "Graži."

Kiira: "Sä olet niin outo välillä. Mä oon ollut tässä

koko ajan. Miksi sä tervehdit mua tolleen randomisti?"

Maza: "Ehkä minun pitäisi kertoa yksi juttu."

Maza: "Graži ei ole tervehdys.

Se tarkoittaa simthuaniksi kaunista."

Kiira: "Siis täh?"

Maza: "Minä en tervehtinyt sinua.

Kutsuin sinua kauniiksi."

Kiira: "Et voinut yhtään aikaisemmin kertoa?

Esim. ennenku mä opetin sen kaikille mun kavereille?"

Maza: "Ei se haittaa. Se oli itse asiassa aika söpöä."

Kiira: "Itse olet söpö."

Maza: "Ja sinä olet kauneinta mitä olen ikinä nähnyt."

Erica: "Wau! Broidi on joskus osannut hempeillä."

Kiira: "Se on kyllä outoa miten se perui meidän treffit

ihan tosta vaan.. ja viime tipassa.. Eikä viestin viestiä sen jälkeen."

Kiira: "Mä ihan aidosti kuvittelin, että se ois halunnu

korjata meidän välit. Mutta ei sit näköjään.."

Erica: "Hei nyt unohdat sen idiootin! Me mennään nyt

kuule kampaajalle ja meikkaukseen. Mitä sanot?"

Kiira: "Mä arvostan oikeasti että yrität piristää mua

ja mulla on ollu tosi hauska päivä, en mä sillä. Mut.."

Kiira: "Mulla ei vaan ole varaa tähän kaikkeen."

Erica: "Hei älä sitä murehdi. Tää menee mun pikkiin."

Kiira: "Oikeesti? Siis enhän mä nyt mitenkään voi sun rahoja.."

Erica: "Hei chillaa. Mulla on faijan luottokortti."

Kiira: "No jos se on varmasti okei."

Erica: "Mieti: Sinä ja minä, kaksi villiä ja vapaata sinkkunaista,

neonvalot Kevätlammen yössä, ja ilta joka ei ikinä unohdu!"

Kiira: "No okei sitten, sait ylipuhuttua!"

Erica: "Kello on nyt viis. Lammenkierros aukee ysiltä.

Mä koodaan broidille ettei tarvi venailla."

Erica: "Tai no venailkoon, mitä se mua liikuttaa.."

---

Myöhemmin:

Kiira: "Siis tää hame on niin ihana!"

Erica: "Sä näytät kyllä upeelta, toi väri sopii sulle hyvin!"

Kiira: "Et säkään kyllä hassummalta näytä.

Sun on pakko lainata tuota paitaa mulle joskus!"

Erica: "Kiitti! No joo, kyllähän näissä kuteissa

kehtaa bongailla hottiksia raflassa!"

Erica: "Onks kaikki okei? Sä oot niin hiljaa."

Kiira: "No siis.."

Kiira: "Lähinnä vaan harmittaa ne Mazan oharit.

Sen leuka meinaan tippuis maahan ku se näkis mut nyt!"

Erica: "Aijaa? Eiks sun pitäny unohtaa se?"

Kiira: "Siis joo, todellakin! Se ei vaan oo niin helppoa."

Kiira: "Koska totuus on, et.. mä rakastan sitä edelleen.

Enkä mä voi kuvitella olevani ikinä kenenkään muun kanssa."

Ennen kuin Erica ehti vastata mitään, hänen puhelimensa piippasi.

Erica: "Just sopivasti!"

Kiira: "Älä nyt vaan sano että sulla oli jo sovittuna jotain?"

"Venaa vähän." Erica kävi hakemassa laukkunsa ja kaivoi sieltä jotain.

Erica: "Broidi pyysi antaan tän sulle."

Kiira: "Siis mitä? Lahjan? Mulle? Mitä?"

Erica: "Avaa nyt se vaan!"

Kiira: "Siis.. mitä ihmettä??"

Laatikossa oli vain pieni kortti, jossa oli käsin kirjoitettu viesti.

Kiira: "Siis tiesiksä tästä? Tän koko ajan?"

Erica: "Saattoi mulla jonkinlainen aavistus olla."

Kiira: "Sä oot uskomaton! Kiitos Erica!"

Erica: "Mitäs pienistä. Sitäpaitsi, mähän lupasin sulle

illan, jota sä et koskaan unohda!"

Erica: "Joten alahan painua siitä, broidi venailee sua jo!"

---

Kiira: "Tää paikka on niin erinäköinen nykyään!"

Siinä heidän vanha koulunsa nyt pönötti hänen edessään. Siitä ei ollut kuin muutama vuosi, kun se oli laitettu remonttiin ja heidät oli siirretty väistötiloihin käymään yhdeksäs luokka loppuun.

Rakennus tosin näytti hylätyltä. Ja siltä, että siellä ei oltu edes yritettykään tehdä remonttia.

Vanhan oven ruosteiset saranat kirskuivat, kun hän työnsi sen auki.

Sisälle päästyään hän hieraisi silmiään epäuskoisena. Koko huone oli täynnä kynttilöitä ja niiden muodostaman polun päässä seisoi...

Kiira: "Marius?"

Kiira riisui nopeasti ulkovaatteensa ja käveli sydän pamppaillen miehen luokse.

Maza: "Ihanaa, että tulit! Mä pelkäsin

menettäneeni sut lopullisesti."

Kiira: "Olit sinä kyllä aikamoisen

salajuonen kehitellyt. Mä olen vaikuttunut!"

Maza: "Kiira. Rakas. Mä haluan ensinnäkin

pyytää sulta anteeksi kaikkia mun mogia."

Maza: "Mä olen idiootti välillä.

Mutta mä lupaan yrittää parantaa tapani."

Maza: "Sä olet kaunein ja ihanin sim koko maailmassa,

enkä halua menettää sua. Voitko sä antaa mulle anteeksi?"

Kiira: "Niin no kyllähän sä olet pettänyt

mun luottamuksen monta kertaa.."

Kiira: "Mutta tämä päivä sai mut tajuamaan,

miten paljon rakastan sua. Joten saat anteeksi."

Maza: "Oikeesti? Ihanaa, kulta! Mä rakastan sua

niin paljon ja lupaan, että mä enää ikinä–"

Kiira: "Voisitsä olla jo hiljaa ja suudella mua?"

Maza: "No tokihan.."

Maza: "Tulehan tänne!"

Maza: "Aš myliu tave. Amžinai."

Kiira: "Minäkin rakastan sinua. Ikuisesti!"

---

Näin löysi tämäkin pari lopulta tien takaisin yhteen <3

Ilmoittelen facebookissa taas kun tarina jatkuu! :)